Valokuvaaja Meeri Koutaniemellä on korvakorumania, joka näyttäytyy myös ystävien elämässä. Hän tuo usein tuliaisiksi matkoiltaan korvakorut. Niitä ystävät osaavat jo odottaa.
Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään, isot lumikinokset olivat vasta osittain sulaneet ja kaduilla oli isoja lammikoita. Café Cardemummassa, Helsingin Kalliossa oli kuitenkin lämmin tunnelma.
lahjaksi saatu kaulakoru, jossa on paikallisia kolikkoja.
”Kolikkovyöni on yksi vanhimmista koruistani ensimmäisiltä
maailmanmatkoilta.”
Valokuvaaja Meeri Koutaniemi istuu kahvilan pienessä pöydässä tyylikkäänä päässään kaunis hattu ja kaulassa näyttävä koru. Huolitellun näköinen Meeri kertoo olevansa tulossa yllättäen savihommista Udumbara-keramiikkastudiolta.
Koronavuosien aikana Meeri innostui keramiikasta ja sille löytyi myös aikaa. Tarkemmin kun katsoo, löytyy kuivuneita savitahroja tosiaan sieltä täältä. Vuoden korunkantajaa se ei haittaa yhtään!
ILMAISUN MUOTO
Vuoden korunkantaja -nimityksestä Meeri ilahtui paljon, ja hän tunnustautuukin todelliseksi koruihmiseksi.
”Tämä oli ihana yllätys, olin tosi otettu. On ihanaa, että tällaisia nimityksiä annetaan ja pidetään yllä korujen arvostusta. Se tarkoittaa, että niille kuuluvia tarinoita ja korujen kautta itsensä ilmaisemista pidetään arvossa. Se resonoi itsessäni.”
Meeri on kiertänyt valokuvaajana ja kuvajournalistina ympäri maailmaa. Hän kiinnittää huomioita matkoillaan myös koruihin sekä koristautumisen kulttuuriin.
”Kaikkialla on oma korukulttuuri ja siihen liittyvät yksityiskohdat. Sellaisia, mistä olen ollut aivan haltioissani, ovat Tuaregien hopeakorut. Niiden kohdalla ajattelin, että vaikka kirpaisisi ostaa, niin en tule ihan heti tähän maailmankolkkaan uudestaan.”
Tuaregit ovat läntisen Saharan alkuperäisasukkaita Afrikassa. He ovat berbereitä, jotka aikoinaan olivat alueen paimentolaisia. Koruja tulee vastaan monenlaisissa paikoissa: Marokko, Peru, Siperia, myös hyvin yllättävissä paikoissa.
”Saattaa olla, että kuulen paikan päällä, että alueella on suuret hopeamarkkinat. Sen runsauden äärellä on vaikeaa pitää fokus, että löytää omansa. Joskus tuleekin tunne, ettei pysty hankkimaan mitään. Olen tullut myös hyvin valikoivaksi. Myös suhteessa kuluttamiseen yleensä.”
Tuliaisiksi Meeri tuo kuitenkin aina korvakorut.
”Mulla on ollut korvakorumania jo kaksi vuosikymmentä. Jokaiselta matkalta tuon korvakorut niin itselle kuin ystävilleni.”
KÄSITYÖ JA KULTTUURISUUS
Meeri on kiinnostunut käsityön tavoista ja luonnonmateriaalien käytöstä eri kulttuureissa. Myös suomalainen käsityöläisyys on lähellä sydäntä.
”Tein itse ensimmäiset koruni lapsena tuohesta. Olin 5–6-vuotiaana tuohikurssilla ja tein sormuksen. Se oli uskomaton materiaali, että se oli niin haurasta ja samalla kestävää.”
Meerin mielestä kotimainen käsillä tekemisen kulttuuri on edelleen vahva.
”Meillä on aina pidetty arvossa luonnonmateriaaleja ja käsitöiden tekemistä, kuten vaikkapa kirjailuja, joita on sitten käytetty korujen omaisesti vaatteissa, kansallispuvuissa yms. Kyllä korut ja koristautuminen liittyy myös suomalaiseen perinteeseen.”
Maailmalla Meeriä kiinnostaa ruohonjuuritason korujen laaja-alaisuus.
”Joskus on vaikea ajatella, että itseäni kiinnostava koru valikoituisi suunnittelijan mukaan. Ne valikoituvat niin toisia reittejä. Korut tulevat elämääni nimenomaan paikkojen, sattuman ja kohtalon yhdistelmän löydöksinä. Rakastan, kun saan yllättyjä korujen suhteen, missä ikinä olenkaan.”
Meeri kyselee matkoillaan, minkälaisia koruja alueella on tapana tehdä ja hakeutuu tekijöiden kanssa kosketuksiin. Silloin voi päästä jopa haastattelemaan tai kysymään korun juurista ja materiaaleista.
”Paikan kulttuuri ja käsityöläisyyden tekijyys tulee silloin esiin. Olen kiinnostunut korujen visiosta ja siitä, mitä se voi vahvistaa ihmisen elämässä.”
OMA TYYLI
Minkälainen koru sitten pysäyttää, tai milloin korun haluaa itselleen? Meerin mukaan koruissa on samaa kuin taiteessa, ja koruun mieltyminen on intuitiivinen prosessi.
”Ei voi oikein määrittää sitä, mikä taide koskettaa, tai mikä saa aikaan henkilökohtaisen oivalluksen. Siinä on kyse korun ja teoksen energiasta, siitä tilanteesta ja tarinasta, mihin korun liittää ja mistä korun matka alkaa omassa elämässäsi. Mihin koru on ankkkuroitu. Tunnemaailma määrittelee käytön kauneuden.”
Meeri välttää (koru)tyylinsä määrittelyä muutenkin. Hän ei halua olla vain tietynlainen, pitää olla vapaus leikitellä ja kokeilla.
”Peräänkuulutan vapautta olla jokaisena päivänä erilainen ja itsensä näköinen. Se pätee myös koruihin. Joskus on hyvinkin minimalistinen päivä, toisinaan sitten runsaus on se, mistä saan voimaa ja millä leikittelen. Pidän koruina myös monia asusteita. Voin kietoa vaikkapa kolikkovyön käteen, kaulaan, huiviin tai pään ympärille. Luova hulluus pitää olla läsnä.”
Meeri ei myöskään välitä säännöistä, olivat ne kirjoittamattomia tai eivät. Monet säännöt on tehty ennemminkin rikottaviksi.
”Minua ei kiinnosta niinkään se, miten joku koru kuuluisi kantaa tai miltä kuuluisi näyttää. Se on henkilökohtainen asia, miten korun itse omaksuu.”
Korujen yhdistelemisen vapaus on Meerille tärkeää; esimerkiksi hopeaa ja kultaa voi ihan vapaasti yhdistellä keskenään, jos niin haluaa. Korun arvo ei myöskään tule hinnasta, vaan aina tunteesta. Siitä, missä tilanteessa on käyttänyt tiettyä korua ja minkälaisia muistoja, ihmissuhteita tai miljöitä koruun liittää.
”Korut ovat vahvasti aikajaksopainotteisia. Niillä on suuri symboliarvo ja ne tuovat voimakkaita muistikuvia ajasta, ihmisistä ja paikoista.”
ROHKEUTTA LISÄÄ!
Suomessa on melko varovainen korunkäyttökulttuuri ja visuaalisella silmällä varustettu, pukeutumisesta ja tyylistä kiinnostunut Meeri toivoisikin, että koruja uskallettaisiin käyttää rohkeammin, tai että niitä ylipäätään käytettäisiin eikä jätettäisi laatikkoon. Meillä on myös voimakas tasavertaisuuden kulttuuri ja omaa varallisuuttaan ei haluta näyttää, ainakaan pröystäillen.
”Usein korut liitetään statukseen tai taloudellisen arvon näyttämiseen, ja jos ne kulkevat käsikädessä, niin se voi jopa estää meitä käyttämästä koruja”, sanoo Meeri hieman apeasti, mutta sitten äänessä on myös lämmin ja ymmärtäväinen sävy: ”Se on se perinteinen suomalainen itsensäkorostamattomuuden kulttuuri. Ajatellaan, että mitä enemmän koruja käytät, sitä enemmän haluat olla näkyvissä. Täällä ei saisi erottua.”
Ehkäpä voisimme vähän rentoutua, sallia ja leikkiä enemmän.
”Korujen käyttäminen tai vaikkapa värikkäät vaatteet ovat ihmisen vapautta käyttää omaa mielikuvitustaan ja leikitellä visuaalisilla teoksilla. On ne sitten vaatteita tai koruja, niin siinä on kyse oman sisäisen maailman vahvistamisesta, ja omien mielentilojen kanssa kommunikoinnista.”
MATERIAALIEN KIRJO
Meerillä on maailmalta tuotuja koruja, jotka on valmistettu kuivatuista kasvien osista. Toisaalta myös jalometallikorut kiinnostavat. Niissäkin tärkeää on korun hankintahetki ja -paikka, materiaalin alkuperämaa ja se, mitä merkityksiä koruun on latautunut.
”Mulla on yksi tärkeä Fiskarsissa käsityönä tehty sormus, jossa on suomalainen spektroliitti. Ja se on jotenkin suunnattoman kaunis kivi. Sillä, että kivi on omasta kotimaasta, on todella suuri merkitys. Se ei ole vieras timantti maailman kaivoksista, vaan suomalaisesta peruskalliosta. Se on minulle juurevuutta symboloiva”, Meeri sanoo ja jatkaa: ”Maailmalla monia kiviä on käytetty amuletinomaisesti esimerkiksi suojelemaan tai tuomaan hyvää, niissä on tarinallisia ja symbolisia energeettisiä arvoja, joita luonnonvoimat tuovat koruun.”
VALINTOJA JA MERKITYKSIÄ
On hienoa, jos korun valmistuksen pystyy selvittämään tekijään asti. Korun alkupää ja se, mistä koru alkaa matkansa, on Meerille tärkeää. Tekijän valitsemat materiaalit; onko se kierrätettyä metallia tai muuta luonnonmateriaalia, ja onko materiaali siitä kyseisestä maasta, missä koru valmistetaan. Yhtenä kiinnostavana kotimaisena korunvalmistajana Meeri mainitsee Lovian.
”He käyttävät yli 90% kierrätettyä metallia. Heillä on koruissa DNA-koodi, jonka avulla pääsee selvittämään, kuka on korun tehnyt.”
Toisaalta myös Kalevala Koru tuo lämpimiä tunteita ja muistoja.
”Olen kasvanut Kalevala Korun arvostukseen, sillä niitä olen nähnyt äidilläni. Ne huokuvat positiivista voimaa, koska yhdistän ne äitiini. Sen myötä Kalevalaa ja samoja korumalleja löytyy myös omista koruvalikoimista, uudistuotantona tai vintagena.”
Vintage onkin erityisen lähellä Meerin sydäntä.
”Rakastan vintagekoruja. Silloin niillä on jo se ajan patina ja oma elämä. Parhaimmat korut olen hankkinut myös kirpputorilta ja vintagekaupoista.”
Miten paljon voikaan koruun latautua historiaa ja menneisyyttä sen aikakauden tapahtumista ja ihmisestä, joka on käyttänyt korua. Historian isot tapahtumat tulevat konkreettisesti lähelle korujen kautta. Kun summaa koruja ja niiden merkityksiä, niitä on varmaan yhtä paljon kuin on meitä ihmisiä! Koru voi toimia monenlaisena symbolina, muistuttajana, tukijana, linkkinä menneisyyteen tai johonkin ihmiseen. Se voi olla esteettinen objekti, keskustelun aloittaja, mutta se voi myös muistuttaa asioista tai arvoista, joita haluaisi itse omassa elämässään toteuttaa useammin, tai joista on onnistuneesti päässyt irti. Korun kantajalla on vapaus päättää, millä tavoin ja miten paljon haluaa koristautua, ja jokaisella on oikeus ja vapaus määritellä korun merkitys itse. Meerin sanoin:
”Jos summataan tämä, että miten ja miksi? Niin ihan miten vain, ja juuri siksi!”
Teksti: Julia Weckman Kuvat: Meeri Koutaniemi / Jennifer Janowski