Intohimoinen oopperamaailma koruiksi
Viitenä vuonna Savonlinnan Oopperajuhlille korusarjan suunnitellut muotoilija Kirsti Doukas hurmaantui oopperan ilmapiiristä.
”Ooppera on minulle ennen kaikkea visuaalinen taidenautinto, olen kiinnostunut puvustuksesta, lavasteista ja siitä miten oopperaesitykset rakennetaan eri alojen ammattilaisten yhteistyön tuloksena.”
Kun muotoilija Kirsti Doukas vuonna 1995 osallistui Savonlinnan Oopperajuhlilla samana vuonna kantaesityksensä saaneen Palatsi-oopperan esiintymisasujen koruston suunnitteluun, hän tuskin oivalsi, miten kaukonäköinen hänen kokemuksensa oopperan kulissientakaisesta elämästä oli. Hän kuvasi sitä ”kiehtovaksi, hektiseksi, jopa kaoottiseksi maailmaksi, jossa kaikella silti on järjestys”.
IDEA VIIME HETKILLÄ
Sama hektisyys toistui vuonna 2003, kun Savonlinnan Oopperajuhlien johtaja Paavo Suokko otti yhteyttä Kalevala Korun toimitusjohtajaan Marja Usvasaloon asianaan toive Oopperajuhlien nimikkokorusta. Idea oli Usvasalosta hyvä, mutta aikataulu lievästikin ilmaistuna haastava. Elettiin nimittäin jo huhtikuuta ja Oopperajuhlien alkuun oli vain kolme kuukautta. Ideasta tuotantovalmiiksi sarjaksi tuossa ajassa oli koska tahansa tiukka aikataulu, ja keskellä vuoden toista yrityksen pääsesongeista aivan erityisen vaativa.
Suunnittelijaksi toimitusjohtaja pyysi Doukasia, sillä ”tarvittiin kulttuuriaiheista innoittuva, luotettava suunnittelija, jol- ta tulee valmiita malleja, joita ei tarvitse enempää muokata”, kertoo Usvasalo. Luottamuksesta kiittelee myös Doukas Marja Usvasaloa. Palaute suunnitelmista oli suoraa ja työnjako selkeä.
”Marjalla oli näkijän kuva yrityksen kehityssuunnasta.”
Ensimmäisen oopperakorun aihe oli saman kesän ohjelmiston Turandot. Giacomo Puccinin Turandot-ooppera sijoittuu Kiinaan, ja Doukasin suunnittelutyö pohjasi sekä kiinalainen koruperinteeseen että oopperan librettoon. Huolimatta tiukasta aikataulusta hän olisi halunnut käydä perehtymässä Kiinan koristetaiteeseen Pekingin Kielletyssä kaupungissa, mutta matkan esti – kuinka ollakaan – maassa parhaillaan riehunut SARS-epidemia.
JÖNGLÖÖRATEN KOHTI ENSI-ILTAA
Turandot-koruprojektista tuli kaaoksen ja järjestyksen yhdistelmä. Doukas suunnitteli intensiivisen perehtymisvaiheen jälkeen kullanhohtoisen malliston, jossa käytettiin ensimäistä kertaa Kalevala Korun historiassa niin sanottua kirkasta pronssia tutun tummaksi oksidoidun sijasta. Sitä varten piti kaikessa kiireessä etsiä kokonaan uudet työtavat ja kehittää toimiva prosessi. Korun putkimaisen osan muoto ei myöskään ollut helpoin mahdollinen toteutettava, ja kaiken lisäksi kesälomakausi sujautteli kapuloita kehitystyön rattaisiin.
Doukas kuvailee korun luomisen olleen välillä kuin jonglöörausta: monta palloa ilmassa samaan aikaan, eikä yhtään saanut päästää putoamaan. Luotettavat yhteistyökumppanit olivat kullanarvoinen apu. Edes juuri oikean sävyiset lakanpunaiset kivet, mittatilaustyönä hiotut karneolit, eivät muodostuneet pullonkaulaksi, vaan kunnianhimoinen Turandot-sarja valmistui ajoissa juhlille. Kuten ooppera, syntyivät myös korut sujuvan yhteistyön tuloksena.
Oopperajuhlien ajan sarjaa myytiin yksinoikeudella Savonlinnassa, niiden jälkeen myös muualla Suomessa.
VAHVOJEN TARINOIDEN KORUT
Kertaluontoiseksi ajateltu oopperan nimikkokoru osoittautui niin onnistuneeksi konseptiksi, että sitä jatkettiin myös tulevina vuosina. Monessa sarjassa Doukas käytti jotakin uutta tekniikkaa ensimmäisen kerran, kuten esimerkiksi Hoffmannin kertomuksissa (2004) lasiosaa tai Ratsumiehessä (2005) vaativia nahkatikkauksia. Tekniikat eivät olleet itsetarkoitus, vaan ”vahvat tarinat vaativat vahvaa ilmaisua myös koruilta”, Doukas sanoo. Vaikuttavia tarinoita ja niiden rakastettuja korutulkintoja jatkoivat vuoden 2006 Carmen ja Doukasin oopperakorujen sarjan seuraavana vuonna päättänyt Isän tyttö.
Kirsti Doukas: ”Vahvat tarinat vaativat vahvaa ilmaisua.”
Kolmen seuraavan vuoden oopperakorut tulivat Lapponia Jewelryn taiteilijoilta, mutta Doukas itse on palannut näyttämötaiteen inspiroimiin koruihin vielä myöhemminkin. Itsenäisyyden juhlavuoden suurbaletin Kalevalanmaan nimikkokoru valmistui vuonna 2017.
Tänä vuonna Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistoon oli otettu Carmen. Kulttuurin ja korujen hohto, vahvat tarinat ja kauneus ovat ikuisia ja olisivat olleet ehkäpä juuri nyt vielä tavallistakin ajankohtaisempia. Kesän 2021 Savonlinnan Oopperajuhlat kuitenkin jouduttiin perumaan koronapandemian takia.
Oopperakorujen kuvista:
Turandot (2003) Puccinin oopperaan aloitti oopperakorujen sarjan. Pronssi-karneolikorun värit ovat kiinalaisen uudenvuoden värit. Pilvimäinen osa koristaa käyttäjän niskaa.
Jacques Offenbachin Hoffmannin kertomukset -oopperan (2004) kolme erilaista naista saivat kukin omaa persoonaansa kuvastavan korun.
Ratsumies-korusarja (2005) suunniteltiin Aulis Sallisen oopperaan. Sarjan korut lainaavat ratsastamisen esinemaailmasta.
Hopeisen Carmen-sarjan (2006) pitsi ei noudata järjestystä. Punainen granaatti kuvaa syviä tunteita.
Sukupuuteemainen Isän tyttö -korusarja (2007) valmistui Olli Kortekankaan säveltämän oopperan kantaesitykseen.
Teksti: Saija Saarela Kuvat: Kalevala Koru
Juttu on julkaistu toukokuun 2021 Kello & Kulta -lehdessä.