Rolexilla USA:ssa työskentelevä Lauri Virkkunen nauttii työstään kellohuollon palvelupäällikkönä. Tavalliseen työpäivään kuuluu usein kelloja, jotka ovat todellisia keräilyharvinaisuuksia.
Lauri Virkkunen herää aamulla ajoissa, liukuva työaika mahdollistaa töihin menon klo 6-9 välillä. Koti sijaitsee viiden kilometrin päässä kaupungin hälinästä keskellä vanhan maatilan hedelmäpuutarhaa. Pähkinä- ja persimonpuita on runsaasti kotipihassa ja ympärillä kasvavat maissi, soijapapu- ja tupakkapellot.
Virkkunen on asunut viimeiset 20 vuotta Pennsylvanian osavaltiossa, Lancasterin kaupungin liepeillä. Alueella on paljon Amish -perheitä. Kaduilla liikkuu usein elokuvistakin tuttuja hevoskärryjä. Virkkusen perheeseen kuuluu vaimon lisäksi 22- ja 24-vuotiaat tyttäret ja Englannin bulldog Hank.
KELLOSEPÄKSI
Miten Virkkunen päätyi alunperin kellojen pariin?
“Pelkäsinkin, että kysyt tätä! Kaikilla muilla kellosepillä on aina hieno tarina siitä, miten he ajautuivat kellojen pariin, paitsi minulla. Ollessani armeijassa, isäni tahtoi minun jatkavan hänen arkkitehdin uraansa. Hänen toimistonsa on suunnittellut mm. vanhan kellosepppäkoulun rakennuksen Tapiolan Opintiella. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista kiinnostusta arkkitehdin työhön. Menin kuitenkin Upinniemen kirjastoon tutkimaan ammattikirjoja. Sieltä löytyikin opus, jossa oli kaikki ammatit aakkosjärjestyksessä. Aloitin A:sta ja ruksasin melkein kaikki pois, jäljelle jäi kultaseppä ja kelloseppä!”
Pääsykokeiden jälkeen Virkkunen pääsi Kelloseppäkouluun. Näin jälkikäteen ajateltuna, Virkkusen taustalla oli paljon vaikutteita, jotka ajoivat käsityöammattiin.
“Olin aiemmin tehnyt puisia laivojen ja purjeveneiden pienoismalleja tilaustyönä. Kaikki työ, jota sai tehdä käsin, oli kiinnostavaa. Varsinaista kiinnostusta kelloihin minulla ei ollut, vasta kolmannella luokalla muistin kysyä opettajalta paljonko kellosepän hommista maksetaan?”, Virkkunen kertoo.
USA VEI MENNESSÄÄN
Virkkunen on tehnyt Rolexin kellojen kanssa töitä vuodesta 1987, aloittaen Westerbackin Eerikinkadun liikkestä. Ensimmäisen Rolex Geneven kelloseppäkurssin jälkeen ymmärsin löytäneeni kodin ja halusin tehdä Rolexille töitä. USA:han Virkkunen tuli ensimmäisen kerran vuonna 1986. Hän rakastui maahan heti.
“Kohtasin ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa, halpoja autoja ja näin mahdollisuuden asua ja tehdä töitä laajalla alueella. Olin Rolex Geneven kanssa kirjeenvaihdossa ja he ehdottivat minulle Bermudaa. Ei ollut ihan USA:ssa asti, mutta lyhyempi matka sieltä oli uida mantereelle, joten otin tarjouksen vastaan! Tein töitä Crisson Jewelersilla noin vuoden ennenkuin sain työtarjouksen USA:sta, New Jerseyn osavaltiosta. Vuonna 1990 muutimme Bermudan palmujen katveesta New Jerseyn betoniviihdakkoon. Mutta olin viimeinkin USA:ssa ja aika hillittömän innostunut koko asiasta!”, Lauri kertoo.
USA:ssa Virkkunen korjasi kaikkia Rolexin malleja, mukaan lukien vintagekelloja.
“Mitä tahansa työnjohtajat pyysivät, vastaukseni oli aina “Yes”, hymyillen ja positiivisella asenteella. Tällä lienee ollut suuri vaikutus urakehitykseeni. Tein töitä asiakaspalvelussa, hinta-arvioinnissa, kiillottamossa, laaduntarkkailussa ja milloin missäkin. Vuonna 2001 Rolexin USA:n huollon toimitusjohtaja ehdotti ottamaan haltuuni Rolex Lititz huollon ja kuten aiemminkin, vastaus oli selkeä YES!”.
ARVOSTETTU KELLOMERKKI
Rolex toimii kestävänä sijoituksena, sillä on pitkä historia. Kellomerkki on ollut mukana monessa uraauurtavassa ennätyksessä, se on kestävä ja vedenpitävä, sillä erinomainen takuu ja huoltopisteitä on joka maassa. Tämä tekee Rolexista arvostetun kellomerkin. Viime aikoina on herännyt kysymyksiä Rolexin pitkistä toimitusajoista.
“Tämä on mielenkiintoinen maailmanlaajuinen ilmiö, joka on ollut läsnä viimeiset viitisen vuotta”, Virkkunen vastaa ja kertoo, että Rolex tuottaa vain tietyn määrän kelloja vuodessa.
“Tuotanto nousee aiemmin suunnitellun prosenttimäärän vuodessa, jotta laatu voidaan pitää Rolexin standardien mukaisena. Tuotannon nosto on pitkän linjan suunnitelmien mukaista, eikä heilu markkinoiden mukaan. Tänä päivänä kysyntä ylittää tuotannon kapasiteetin.”
KIIREISTÄ, MUTTA ANTOISAA
Rolex Lititz on arkkitehti Michael Gravesin suunnittelema, Pennsylvanian peltokivestä tehty erikoinen rakennus, joka kuitenkin sulautuu hienosti Amish kulttuurin ympäristöön. Virkkunen nauttii laadukkaista työtiloistaan joka päivä. Työpäivät ovat kiireisiä. Työntekijöitä on Lititzin toimipisteessä n. 125, joten päivä kuluu vauhdikkaasti. Tavallinen työpäivä kestää n. 10-12 tuntia. Laurin titteli on Director of Service Operations ja hän on vastuussa Rolex Lititz huoltopisteestä.
“Meillä käsitellään myynti- ja huoltotakuut, normaalit kellojen huollot ja Vintage/Classic mallien huollot. Rolexilla on neljä huoltopistettä USA:ssa; New York, Dallas, Lititz ja Beverly Hills. Lititz on niistä tuotantoluvuiltaan ja henkilökunnaltaan suurin.”
“Arki on kuin tilkkutäkkipeitto, se sisältää mm. videokonferensseja Geneven kanssa, neuvotteluja työnjohtajien kanssa, tietokonetyöskentelyä, Vintage ja Restoration -kellojen arviointia, asiakasneuvontaa, uusien työnhakijoiden haastattelua, yhteistyötä Dallasin, Beverly Hill’sin ja New Yorkin toimipisteiden kanssa. Itse en enää ole varsinaisesti kellojen korjaamisessa mukana, mutta ylitöiden aikana minut voi löytää kuorien ja rannekkeiden kiillottamosta tai työpenkin äärestä. Olen enemmän “hands on” kuin “hands off” työnjohtaja.”
SUOMEENKIN JOSKUS
Virkkusen vapaa-aika kuluu usein moottoripyorän selässä. Vuodessa on pyrkimys tehdä ainakin yksi pitempi reissu, kuten Trans Labrador Highway tai Mid Atlantic Back Country Discovery Route. Autojen kanssa ruuvailu on aina ollut suuri osa Laurin elämää. Mukaan on mahtunut kaikkea vanhasta ruosteisesta rättäristä remmiahdettuun Dodge Viperiin, vintage-autoja unohtamatta. Uusin hanke on 1967 Citroen DS21 Pallas, jonka Virkkunen hankki Unkarista.
“Kelloseppänä olen kiinnostunut kaikesta mikä pyörii ja pitää meteliä. Se lienee myös osasyy siihen, että kerään vanhoja suomalaisia sotilasaseita. Harrastan myös puutarhassa, viime vuosina olemme istuttaneet lähinnä erilaisia yrttejä ja mehiläisiä sekä perhosia houkuttelevia kasveja. Viikonloppuisin grillataan usein, savustan erilaisia lihoja.”
Suomessa Virkkunen käy ainakin kerran vuodessa, yleensä tervehtimässä ystäviä ja sukulaisia. Tytär opiskelee parhaillaan Jyväskylässä. Virkkunen käy myös silloin tällöin luennoimassa Kelloseppäkoululla.
OMAT HANKINNAT
Noin 25 vuotta sitten Lauri Virkkunen osti ensimmäisen “harrastuskellon”, teräksisen Rolex Datejustin. Hän maksoi ruosteisesta kellosta 300 dollaria, ja teki siihen täysremontin. Nykyisin kello on vanhimman tyttären ranteessa.
“Kellossa on paljon tunnearvoa, olihan se ensimmäinen Rolex, jonka ostin siirtolaisena uudella mantereella!”
Myöhemmin kelloja on tullut lisää. Virkkunen ei kerää kelloja sijoitusmielessä, sillä hän nauttii kelloista eniten vasemmassa ranteessa, eikä kassakaapissa pölyttymässä. Viime vuosina ostokohteena on ollut Rolexin vintagekellot, erityisesti Submariner -malli.
“Tämä sopii yhteen työni kanssa, sillä olen vastuussa Rolex USA:n Vintage kellojen huollosta ja autentikoinnista. Joskus tuntuu, että olen voittanut lotossa! Tavalliseen työpäivääni kuuluu usein kelloja, jotka ovat todellisia keräilyharvinaisuuksia. Mukaan tietenkin kuuluu myös Tudor yhtiön kellot.”
Lauri Virkkunen käyttää töissä firman valmistamaa kelloa, mutta se ei tarkoita etteikö hän omistaisi muiden yhtiöiden valmistamia tuotteita. Viimeisin ostos on Maratac Pilot 46mm. Graalia Virkkusella ei tällä hetkellä ole varsinaisesti kiikarissa.
“Aiemmin se oli valkokultainen Daytona mattamustalla taululla, ja se on ollut nyt ranteessa kymmenisen vuotta. Monet kellot, joita ihailin aiemmin ovat jo karanneet yli 100 000 dollarin maagisen rajan. Mutta jos vastaan tulee 1675 GMT Cornino Gilt -taululla tai Venezuelalaisen Serpico Y Laino printillä oleva Rolex, olen pelkkänä korvana. Tai vaihtoehtoisesti tyhjennetyllä lompakolla.”
Vielä viimeinen kysymys: Montako kelloa sinulla on?
“Enemmän kuin vaimo luulee. Tai vaihtoehtoisesti yksi liian vähän.”
Teksti: Julia Weckman Kuvat: Lauri Virkkunen
Juttu on julkaistu Toukokuun 2020 Kello & Kulta -lehdessä.