Kelloseppä Simo Ylitalo suunnittelee ja valmistaa vahvasti muotoiltuja tyylikkäitä laatukelloja Rajamäellä.
Kelloseppä Simo Ylitalo, Rajamäen Kellotehtaan perustaja, mikromekaniikkalinjan opettaja ja Kelloseppäkoulun vararehtori kaartaa autollaan idyllisen rajamäkeläisen omakotitalon pihaan.
”Kellotehtaassa” eli verstaalla Ylitalo suunnittelee ja valmistaa laadukkaita ja muotoilullisesti tyylikkäitä kelloja. Ylitalo julkaisi keväällä 2018 uuden konseptikellon 18M, joka on valmistajansa mukaan ”tyystin erilainen kuin aiemmat kellot; siinä on eri koneisto, erilainen kuori, erilaiset osoittimet”.
OPISKELU VEI MUKANAAN
Alun perin Ylitalo kaipasi itsellensä ammattia liittyen käsillä tekemiseen. Perinteinen lapsuuden kokemus osiin puretuista kelloista ja takaisin rakentamisen vaikeudesta on tuttu monille kellosepille. Opiskelu Kelloseppäkoulussa Tapiolassa vuosina 1988-91 tempaisi mukaansa, koulutus oli korkealaatuista. Ylitalon valmistuttua hänellä oli jo jatko-opiskelupaikka Sveitsissä haettuna. Opiskelujen välissä hän ehti työskennellä muutaman kuukauden Helsingissä Aikalan liikkeessä.
Haastattelun aikana huomaa, että Ylitalo on suoran toiminnan ihminen ja aikaansaava. Asiat valmistellaan hyvissä ajoin ja tyhjää luppoaikaa ei juurikaan jää. Sanatkin tulevat harkiten ja vakaasti.
Sveitsissä Ylitalo opiskeli ensin 5kk WOSTEPissa, joka on kelloalan kurssi- ja koulutuskeskus. Sen nimi tulee sanoista Watchmakers Of Switzerland Training and Educational Program, Sveitsin kelloseppien kurssi- ja koulutusohjelma. Koulutuksen aikana Ylitalo näki, että Sveitsi todella on kellomaa, pienistäkin kylistä löysi aina jotain kellon valmistukseen liittyvää, puhumattakaan isommista kaupungeista. Ensimmäisen kurssin aikana
Ylitalo haki töihin Piagetille, jossa ehti olla töissä 3 vuotta, ennen kuin jatkoi WOSTEPin 5kk:n jatkokurssilla monimutkaisten kellojen restauroinnin parissa. Hän oppi paljon uutta mm. kalenterikelloista.
Sitten Ylitalo olikin jo hakemassa uutta työpaikkaa, joka avautui Renault
& Papi:lta. Yritys omistautui pelkästään monimutkaisten kellojen valmistamiseen. Sveitsin kokemukset olivat antoisia, ja Ylitalo suositteleekin opiskelijoille aina ulkomaille lähtemistä, jos kipinä vaan löytyy. Haasteitakin voi tietysti olla, kuten vieras kieli ja hallittava ammattisanasto sosiaalisen piirin puutteen lisäksi.
”Pääseehän sieltä aina takaisin”, Ylitalo heittää.
KOHTI OMAA
YRITYSTOIMINTAA
Vuonna 1997 perustettiin Kelloseppäkouluun mikromekaniikkalinja, pääasiassa täydentämään teollisuuden tarpeita tarkkaa työtä tekevistä ammattilaisista. Simo Ylitalo palasi Suomeen vuotta myöhemmin vetämään linjaa ja sillä tiellä hän on edelleen. Matkan varrella on tullut myös koulun vararehtorin tehtävät. Välissä Ylitalo piti yhden virkavapaan jakson ja silloinkin hän suuntasi Sveitsiin töihin kelloseppäkollega Kari Voutilaiselle.
Laaja työkokemus kellojen valmistuksesta johdatti oman firman perustamiseen virkavapaus-jakson jälkeen.
”Koin, että minulla oli hyvää työkokemusta Sveitsistä ja pääsin jakamaan sitä muille Kelloseppäkoulussa, mutta halusin tehdä omin käsin jotain. Halusin myös pitää ammattitaitoa yllä ja haastaa itseäni. Olin jo hankkinut aika paljon työkaluja ja laitteita, joten oli luontevaa perustaa oma yritys.”
Vuonna 2007 Ylitalo perustikin Rajamäen Kellotehtaan, jossa ensin tehtiin pääasiassa korjauksia, restaurointeja ja osan valmistusta. Nykyisin Kellotehtaalla syntyy pääasiassa omia kellomalleja.
Ylitalo erottautuu laajalla osaamisellaan ja monipuolisella kokemuksellaan.
”Perinteisesti kellosepät hoitavat kellon valmistuksessa kapeampaa sektoria. Osan valmistukset jätetään monesti muille.”
UUSI KONSEPTIKELLO
Ylitalo on nähnyt paljon erilaisia kelloja ja haluaa erottautua. Esimerkiksi hänen kellomalliensa 12M ja 18M tauluissa on selkeästi erilaista muotoilua.
”Olen työstänyt kolmiulotteista muotoa, pintojen viimeistely korostaa sitä.”
Viimeisimmän konseptikellon 18M myötä Ylitalo on vakiinnuttanut omanlaisensa kellojen valmistustyylin.
”18M herätti The Watch Showssa mielenkiintoa, se on ehkä vähän haastavampi silmäillä, ainakin aluksi.” Ylitalo teki kelloon kuoren, joka ei metrien päästä herätä huomiota, mutta lähempää tarkasteltuna on erityinen.
”Kuori on aika työläs valmistaa. Sitten piti tehdä kaikkea uutta, koneistoa, osoitinta ja kaikkea. Kellossa on iso päivyri, sitä ajatusta on viety tunti-indeksiin. Osoittimet on toteutettu kolmionkärkinä. Tässä on koveraa pintaa, joka kaareutuu vahvasti alaspäin. Siinä myös leikitellään kiillotetulla ja hiotulla pinnalla. Särmää löytyy, kun katse kiinnittyy kelloon”.
KOULUTUKSESTA
Kelloseppäkoulun tilanne on Ylitalon mukaan hankala.
”On varsin valitettavaa, että säästetään koulutuksesta. Varsinkin tällaiselta alalta, jossa harjoitellaan kädentaitoa. Se vaatii paljon harjoittelua nimenomaan lähiopetuksessa. Opettajan pitää olla paikalla, jotta pääsee ohjaamaan vierestä.”
Kelloseppäkoulua ylläpitää Kellosepäntaidon Edistämissäätiö ja koulu saa valtion tukea, jota on kuitenkin vähennetty merkittävästi.
”Tuki ei riitä toteuttamaan niitä laadullisia tavoitteita mitä meillä on”, Ylitalo kertoo. ”Meillä on hyvät suhteet työpaikkoihin Suomessa ja ympäri maailmaa. Kellosepät työllistyvät kellojen valmistukseen ja korjaukseen,
mikromekaanikot esimerkiksi prototyyppien rakentamiseen. Kotimainen yritys Bluefors Pitäjänmäellä on palkittu tasavallan vientipalkinnolla, sen työntekijöistä 30% on meiltä valmistuneita. Meitä kohtaan on oltu varsin myötämielisiä esimerkiksi Sveitsistä. Olemme saaneet kone- ja laitelahjoituksia. Sveitsissäkin on herätty siihen, että on tärkeää ylläpitää
kellosepän taitoja ja ammattikuntaa”, sanoo Simo Ylitalo ja lisää: ”muista maista löytyy ikäviä esimerkkejä siitä, että erityisalan koulutusta on ajettu alas, ja sitä on ollut mahdotonta aloittaa ja käynnistää uudelleen.”
Lue koko juttu uusimmasta Kello & Kulta -lehdestä!
Teksti ja kuvat: Julia Weckman