Störmforsin ruukki on tunnelmallinen matkailukohde itäisellä Uudellamaalla. Ruukin komeissa ja historiantäyteisissä maisemissa toimivat myös Ruukin Sepät.
Strömforsin ruukin vanhat rakennukset veden äärellä ovat uskomattoman kauniita. Ruukin historia ulottuu Vapaaherra Johan Creutzin vuonna 1695 perustamaan kankivasarapajaan. Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän ja Ruotsin raja laitettiin kulkemaan Kymijoen läntisintä päähaaraa pitkin ja silloinen Pyhtään pitäjä jakautui kahtia. Pitäjän Ruotsin puolta alettiin kutsua Ruotsin Pyhtääksi. Ruukki sai nimen Strömfors vuonna 1744, jolloin sen ostivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell.
Strömfors -nimi tulee omistajiensa sukunimien yhdistelmästä. Nohrström ja Forsell perustivat alueelle manufaktuuripajan, sahan ja myllyn. Vuonna 1781 pajan omistajaksi tuli aateloidun Jakob af Forsellesin poika, vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri ruukin 31-vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä. Historia kertoo, että vuorineuvoksettaren aika tunnettiin ”Hänen Armonsa aikana”. Ruukin nykyinen ilme on peräisin juuri Virginia af Forselles’in aikakaudelta. Punainen kolmikerroksinen puurakennus joen partaalla on hänen rakennuttamansa. Taloa kutsutaan Armonlinnaksi.
Suojeltu kulttuurikohde
Strömforsin ruukki pysyi af Forselles´in suvulla vuoteen 1876 saakka. Rautaruukkipajat ja sahatoiminta lopettivat tuotantonsa 1950-luvulla. Strömforsin ruukin alueella on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös mm. panimo viinanpolttimoineen, krouvi sekä tiilitehdas. Lisäksi alueella on harjoitettu maa-, metsä ja puutarhataloutta sekä miilunpolttoa.
Vuonna 1969 ruukkialueelle vahvistettiin suojelukaava ja alue rakennuksineen on Museoviraston suojeluksessa. Vuoden 2010 alun kuntaliitoksessa Ruotsinpyhtään kunta Strömforsin ruukkialueineen liitettiin osaksi Loviisan kaupunkia.
Ruukin sepät
Pääkaupunkiseudulta Ruotsinpyhtäälle ja ruukille ajaa n. tunnissa. E18 Moottoritieltä on matkaa ruukin kulttuurimaisemiin vain nelisen kilometriä. Strömforsin ruukki on yksi parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista ja kylässä voi edelleen aistia värikkään historian tunnun.
Strömforsin ruukki tarjoaa tänä päivänä laajasti elämyksiä erilaisille matkailijoille. Ruukissa toimii monia yrittäjiä ja tarjolla on elämyksiä luontoseikkailuista hierontoihin, joogatunteihin ja taontakokeiluihin. Myös lemmikkien kanssa matkailijat on huomioitu: kaikkiin majoituskohteisiin saa ottaa lemmikin mukaan ja alueella toimii yksi Etelä-Suomen hienoimmista koiraurheilukeskuksista. Kymijoki jokihaaroineen tarjoaa upeat reitit vesillä liikkujille ja alueelta on mahdollista vuokrata sup-lautoja ja kajakkeja omatoimiseen tai opastettuun retkeen pitkin Kymijoen vartta.
Ruukin yksi vetonauloista on toimintakuntoinen vesivasara, jolla Ruukin sepät Tiia-Riitta Lahti ja Paul Partanen pitävät näytöksiä kesäkaudella sekä tilauksesta myös muulloin. Pajamuseossa on esillä alueen seppien historiaa. Ruukin sepän pajan ovet ovat auki yleisölle aina, kun seppä on paikalla, ellei työvaiheet ole sen verran turvattomia yleisölle, että ovet on laitettava kiinni.
”Olen kesäsesonkien aikana pyrkinyt jaksottamaan töitäni siten, että aamuisin teen niitä hommia, jotka eivät ole ns. yleisöystävällisiä töitä ja iltapäivisin pyrin työskentelemään ahjolla, joka on useimmille vierailijoille kiinnostavaa seurattavaa. Kesäaikaan järjestämme pajamuseossa yleisölle vapaalla pääsyllä taontanäytöksiä vesivasarallamme. Se on viime kesänä kunnostettu ja väittäisin, että se todella on näkemisen arvoinen 4,5 metrisine vesipyörineen!”
Hyvä henki
Tiia-Riitta on täysipäiväinen seppä ja yrittäjä. Pajakollega Paul Partanen tekee Tiia-Riitan kanssa kesän näytökset ja takoo pajalla aina, kun aika antaa hänelle myöten.
Päätyminen juuri Strömforsin ruukille oli Tiia-Riitalle hyvän ajoituksen ja osin sattuman kauppaa.
”Opiskelimme Loviisan Kuggomissa seppäkisällin ammattitutkintoa ja opettajamme mainitsi, että ruukin seppä on lopettamassa ja tilaa ollaan vuokraamassa. Lähdimme porukalla katsomaan, ja elämäntilanteen ansiosta minulla oli mahdollisuus alkaa harkitsemaan täyspäiväistä seppäyrittäjyyttä. Ennen aloittamista ruukissa, ehdin hankkia lisäpätevyyttä hitsaajan ammattitutkinnosta. Onneksi sain mukaan pajakumppaniksi osa-aikaisesti sepän työtä tekevän Paul Partasen, jonka kanssa jaamme nyt tämän komean tilan.”
Strömforsin ruukkialue Ruotsinpyhtäällä oli jäänyt aiemmin Tiia-Riitaltakin huomiotta.
”Olen lähiseudulta, Artjärveltä kotoisin, mutta ei minulla ollut mitään aavistusta, että näin hieno paikka on olemassakaan! Tunnen työskenteleväni unelmien paikassa, pajarakennukseni on 1800-luvun puolivälissä rakennettu ja siellä huokuu hyvä aiempien seppien henki.”
Monipuolinen työnkuva
Tiia-Riitta valmistaa paljon tilaustöitä. Lisäksi hän suunnittelee omia tuotteita, pitää kursseja, taontakokeiluja ja opastuksia alueen seppien historiasta. Pienin tilaustyö lienee rautaiset kihlasormukset, ja suurin erääseen saaristokohteeseen toteutettu kasvimaata kiertävä niitattu riista-aita. Tiia-Riitta pyrkii tekemään töitä monipuolisesti, sillä samalla oppii lisää alasta ja sen suunnattomista mahdollisuuksista.
”Olen vuosien varrella toki huomannut, että sepän työhön kuuluu paljon muutakin kuin vain tuotteiden valmistusta. Asiakaskontaktien hoitoa, markkinointia, tuotesuunnittelua, tarjouslaskentaa, materiaalihankintaa, pajan kaluston huoltoa ja ylläpitoa, siisteyttä ja työturvallisuutta unohtamatta. Oman lisänsä tuo toimiminen ruukkiyhteisössä, jossa yrittäjät tekevät paljon yhteistyötä. Talkootyötäkin siis kertyy sepän laariin kiitettävä määrä vuoden ympäri.”
Koko päivän reissulle
Ruukin eloisuus painottuu vahvasti kesäkauteen, mutta tapahtumia järjestetään ympäri vuoden, kuten vaikkapa sadonkorjuujuhla Kekri marraskuussa ja joulumarkkinat 7.-8. joulukuuta, joihin odotetaan noin 50 käsityöläistä ja tuottajaa.
Syksyllä ja keväällä luonto ihastuttaa. Matkailijoille löytyy ruukin alueelta koko päiväksi ohjelmaa. Vauhdista pitävät pääsevät ajamaan cartingia, lemmikin omistaja voi ottaa yksityistunnin koirahallilta ja treenata agilitya, luonnossa viihtyvä voi vuokrata kajakin, tilata valmiit eväät ja lipua pitkin kaunista jokimaisemaa tai heittää repun selkään ja suunnata Kukulin n. 10km:n pituiselle vaelluskierrokselle.
Sen jälkeen voi vaikkapa käydä pajalla testaamassa, miten vasara pysyy omissa käsissä ja taipuuko se rauta niin kuin on itse ajatellut. Illan hämärtyessä voi kipaista saunassa ja huuhtomassa päivän aktiviteettien pölyt pois uimalla pari vetoa Kymijoessa ja lopuksi nauttia herkullisen kartanopäivällisen lähituottajien huolella tuottamista raaka-aineista. Illan
päätteeksi matkailija voi nukahtaa hyville, hiljaisille unille alueen majoitusvaihtoehdoista mieluisimpaan.
Teksti: Julia Weckman. Julkaistu marraskuun 2019 Kello & Kulta -lehdessä. Lähteet: Loviisan kaupunki, wikipedia ja www.strömforsinruukki.com