Kelloseppäkoulusta mainiot eväät teknologia-alan huipulla toimiviin yrityksiin. Yksi yrityksistä on kotimainen Bluefors Pitäjänmäellä, Helsingissä.
Mikromekaanikon ja kultasepän opinnoista saatavat taidot taipuvat moneksi. Yhtenä esimerkkinä mikromekaanikkojen koulutuksesta hyötyvistä yrityksistä on suomalainen Bluefors Pitäjänmäellä, Helsingissä.
Se on alansa huippuosaaja jäähdytinlaitteiden valmistuksessa tieteellisen ja kvanttitietokoneita hyödyntävän tutkimuksen tarpeisiin. Ydinosaamisena
on erikoistuminen erittäin kylmiin lämpötiloihin soveltuvan teknologian valmistus. Yritys työllistää yli 140 henkilöä, joista noin 10%:lla on tohtorintutkinto. Yrityksen työntekijöitä ovat joukko fyysikoita, tiedemiehiä, insinöörejä ja muita alaan erikoistuneita ammattilaisia. Tuohon joukkoon lukeutuvat myös Leppävaarassa toimivasta Kelloseppäkoulusta valmistuvat mikromekaanikot ja kellosepät.
”Esimerkkinä voisin sanoa, että Blueforsin laitteistojen sähköistyksestä vastaavalla wiring-osastolla työskentelevistä 11:stä työntekijästä ainoastaan yhdellä ei ole Kelloseppäkoulusta saatua koulutusta”, kuvaa tilannetta teknikko Ville Nuutinen, joka hakeutui suoraan armeijasta Kelloseppäkoulun oppiin. Hän työllistyi 2,5 vuotta sitten muutaman muun teknologia-alan yrityksen työkokemuksen jälkeen Blueforsille tuotantoon.
NOPEASTI TYÖLLISTYVIÄ ERITYISOSAAJIA KELLOSEPPÄKOULUSTA
Mikromekaanikon koulutuksessa harjaantuvaa käden ja silmien yhteistyön tarkkuutta vaaditaan laitteistojen sähkökaapelien valmistuksessa. ”Ohuin yksittäinen kaapeli valmistettavissamme sähköjohdoissa saattaa olla läpimitaltaan ainoastaan 0,1 mm”, Nuutinen täsmentää. Kaapeleiden laadun ja toimivuuden vuoksi mikrotarkka juottamisosaaminen on ehdoton edellytys. Laitteistojen sähköistyksen lisäksi itse koneistot vaativat osia ja tarkkaa teknologiaosaamista.
”Monessa alan yrityksessä laitteistojen osien valmistaminen on ulkoistettu, mutta meillä kaikki valmistetaan itse. Osia on tuotannossa tuhansia erilaisia”, kertoo yrityksen CNC koneistaja Mikko Mykkänen, joka on valmistunut Kelloseppäkoulusta sekä mikromekaanikoksi, että kellosepäksi.
Hän työllistyi puolitoista vuotta sitten lähes heti valmistumisen jälkeen Blueforsin konepajalle prototyyppien valmistukseen.
”Meillä pyritään tarkkojen teknisten laatukriteerien täyttämisen lisäksi myös siihen, että osat näyttävät myös koneisto avattuna laadukkailta ja viimeistellyiltä, kuin kellonkoneistoissa konsanaan”, tuumaa kelloseppätaustainen Mykkänen ja kumartuu tarkastelemaan työn alla olevan osan hiontapintaa.
Jäähdytinlaitteiden kokoonpano-osastolla työskentelevä Arttu Peltonen on
valmistunut kultasepänalan artesaaniksi ennen mikromekaanikoksi valmistumista. Peltonen työllistyi vuosi sitten laitteiden kokoonpanoon ja testaukseen. Laitteet kootaan ja testataan yhdessä insinöörien kanssa ja puretaan jälleen moduuleiksi, joiden huolellinen purku ja pakkaus vaatii
erityistä tarkkuutta sekin. Laite on saatava toimitettua asiakkaalle virheettömänä asentajia varten.
AINUTLAATUINEN KOULUTUS KOKO EUROOPASSA
Kelloseppäkoulu on suora yhteys kylmäfysiikan alan johtavaan yritykseen.
”Koulusta saadaan perusteet ja opitaan työntekoon vaadittava peräänantamattomuus”, toteavat haastateltavat. Blueforsin kaltaiset yritykset, jotka tarvitsevat teknologiansa jatkuvaa kehittämistä varten
ammattitaitoista työvoimaa, arvostavat työntekijöidensä aktiivista ja jatkuvaa itsensä ja työtapojensa kehittämistä. Sen pohjaksi tarvitaan koulutusta, jossa saadaan tarvittavat valmiudet, ja johon hakeutuville opiskelijoille koulutuksen aikana tulee selväksi, ettei tuloksia työssä
saa helposti luovuttamalla vaan pitkäjänteisellä työn teolla ja yrittämisellä.
”Lähin vastaavaa koulutusta tarjoava opinahjo taitaa olla Saksassa asti”, pohtii Peltonen. Mikromekaanikoksi ei voi Euroopassa valmistua kuin Leppävaarassa, Espoossa. Laadukasta kotimaista teknologia-alan työtä ja suomalaista tuotantoa tukemaan tarvitaan laadukasta kotimaista koulutusta. Kelloseppäkoulu ja Bluefors ovat siitä hyviä esimerkkejä.
Teksti: Elina Halla Kuvat: Elina Halla ja Bluefors Oy. Juttu julkaistu toukokuussa 2019 ilmestyneessä Kello & Kulta -lehdessä.