Aikapajan Pentti Salminen on nykyisin keskittynyt kellojen korjaukseen. Erikoisuutena ovat olleet sekuntikellot ja ajanottolaitteet.
Läntisellä Uudellamaalla Siuntion rautatieaseman tuntumassa on entinen K-market, joka sittemmin palveli kuntalaisia kirjastona ennen uuden kirjastotalon valmistumista. Kaupan ja kirjaston yhteydessä toimii kello- ja kultaliike Aikapaja Ky.
Aikapaja on edelleen olemassa paikallaan. Muutoin suuri rakennus on tyhjillään.
”Kun tulet käymään, paikalla olemme minä ja Kaiku”, sanoi kelloseppä Pentti Salminen etukäteen puhelimessa.
Kun astuin sisään liukuovesta, tajusin, että kaiku kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Suuressa tyhjässä tilassa kaikui.
Aikapaja on nykyisin auki kaksi tuntia neljästi viikossa. Myymälä toimii lähinnä korjaustöiden vastaanotto- ja luovutuspaikkana. Salmisen koti ja työhuone ovat kahdeksan kilometrin päässä keskustasta.
”Muistan erään Kelloseppäkoulun opettajan sanoneen, että liiketilassa 80 prosenttia on aina rekvisiittaa”, Salminen hymyilee ja näyttää vitriineissä olevia lahjaesineitä.
Salmisen kalenteri on täynnä, sillä korjattavia kelloja riittää. Hänen ei ole tarvinnut enää 20 vuoteen mainostaa Aikapajaa.
UNELMANA OMA YRITYS
Pentti Salminen valmistui Suomen kelloseppäkoulusta 1972. Aluksi hän työskenteli Helsingissä kahdessa kelloliikkeessä, joista toinen, K. Kallio, kuului samaan yritysrypääseen kuin Suomen Kellosepät, joka toi maahan Cyman, Junghansin ja Heuerin kelloja. Salminen työskenteli erityisesti Cyman parissa, mutta oli innostunut myös Heuerin kronografeista.
Vuonna 1979 Salminen toteutti haaveensa ja perusti oman yrityksen, Aikapajan. Hän osti myös Suomen Kelloseppien varaston, josta riittää ammennettavaa yhä vieläkin.
1990-luvulla hän toi maahan Heuerin osia. Niitä hän on viime aikoina myynyt ulkomaisille kellosepille, jotka työskentelevät vintagekellojen parissa.
Aikapaja sijaitsi aluksi Helsingin Vuosaaressa, sittemmin Lassilassa, josta Salminen osti kelloliikkeen.
Kun perhe muutti 1986 maaseutumaiseen ympäristöön Siuntioon, sinne perustettiin toinen Aikapajan myymälä. Historiankirjoista selviää, että Siuntiossa oli aiempina vuosikymmeninä ollut kello- ja kultaliike. Aikapaja ei kuitenkaan ollut sen toiminnan suora jatkaja.
Salmisella oli Helsingin Aikapajassa palkattuna kelloseppä ja Siuntion liikkeessä myyjä. Itse hän sukkuloi päivittäin liiketilojen välillä.
”En ole ensisijaisesti myyjä vaan kelloseppä, mikä on liiketoiminnan kannalta tietysti puute”, Salminen sanoo. Hän luopui varsin pian Helsingin liikkeestään ja toiminta keskittyi Siuntioon.
ARVOSTETTU AMMATTI
Salminen lähti opiskelemaan kellosepäksi vaimonsa opettajaveljen kehotuksesta, ”koska sinähän jo nyt näpräät käsilläsi kaikenlaista”. Salminen oli kiinnostunut muun muassa radioista ja niiden korjaamisesta.
”En voi edelleenkään sietää rikkinäisiä esineitä. Haluan aina korjata ne.”
Salminen on korjannut uransa aikana kaikkia kellotyyppejä, Könnin lattiakelloista diginäyttöisiin rannekelloihin. Hänen erikoisuutensa ovat olleet sekuntikellot ja ajanottolaitteet. Hän on myös kunnostanut vanhoihin autoihin mobilisteille mittareita.
Salmisen kokemuksen mukaan kelloseppä oli ja on edelleen arvostettu ammatti. Hänen puheilleen Siuntiossa saatettiin aikanaan tulla rikkoutuneen kellon kanssa hattu kourassa kuin pankinjohtajan puheille ikään.
Pentti Salminen,76, sanoo harkitsevansa pikkuhiljaa työteon vähentämistä, mutta kysyntää ja asiakkaita riittää.
”Kelloseppänä en ole ehkä nopein, mutta vastaavasti kelloja ei myöskään tule asiakkailta takaisin.”
Kysyttäessä mieleenpainuvia kohtaamisia työuran varrella, Salminen muistelee 1970-luvulta erään tunnetun poliitikon vaimon kelloa, kultaista Patek Philippeä. Siitä oli liipotinakseli poikki. Uusi tilattiin Sveitsistä ja varaosan hinta oli puolet Salmisen kuukausipalkasta.
Viime vuosilta Salmisella on mielessään harmistus, joka liittyy Omega-brändin haluun nostaa profiilia ja hintoja. Salminen oli 40 vuotta korjannut ja huoltanut Omegoita, mutta hän sai yllättäen kirjeen, jossa juridisen uhkaavaan sävyyn vaadittiin rahan maksamista yksinkertaisista työkaluista ja sopimuksen allekirjoittamista tai muuten hänelle ei myytäisi Omegan varaosia.
”Tuntui siltä, että kun kelloalalla ennen puhallettiin yhteen hiileen, niin nyt katsottiin vain omaa etua ja taloudellista tulosta.”
Pentti Salminen viihtyy työpöydän ääressä ja ”kellokuplassa”. Hänen vaimonsa Ritva on kuitenkin vuosien varrella huolehtinut siitä, että elämää on kellosepänpöydän ulkopuolellakin. Pariskunta käy mm. säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa Lapissa.
Teksti ja kuvat: Olli Seppälä