Sara Kuivisto juoksee tällä hetkellä keskipitkiä matkoja nopeammin kuin yksikään toinen suomalaisnainen. Mitä hänelle merkitsee aika?
Yleisurheilun kilpailukauden 2021 ehdoton suomalaisnimi oli Sara Kuivisto. Hän paransi 800 metrin Suomen ennätystä kahdesti ja 1500 metrin ennätystä kolmesti. Moni penkkiurheilija joutui hieromaan silmiään, sillä vanhat ennätykset olivat tuntuneet kuin kiveen hakatuilta.
Kuiviston juoksema 800 metrin ennätys on nyt alle kahden minuutin eli 1.59,41. Ennätys oli aiemmin Tuuli Merikosken nimissä ja voimassa 30 vuotta. Kuiviston 1500 metrin ennätys on 4.02,35. Edellinen SM-aika oli Sinikka Tyynelän nimissä peräti 44 vuotta.
Raskaan, mutta antoisan kisakauden jälkeen Kuivisto istuu Kello & Kulta -lehden haastattelussa kotikaupunkinsa Porvoon Taidetehtaan lähikahviossa. Hän uskoo, että ensi kaudella hänellä on mahdollisuudet vielä parantaa aikoja.
”Pidän 800 metriä päälajinani. Kahden minuutin alitus oli tärkeä tavoite ja nyt sen saavutin. Tokion kisa oli kovatasoisin, jossa olen juossut, ja se näkyi tuloksissa”, Kuivisto sanoo.
”Ajattelen, että ne 800 metrin vajaat kaksi minuuttia ovat minun, eikä niitä voida ottaa minulta pois. Tilastoissa säilyy aina, että olin ensimmäinen suomalainen nainen, joka alitti tuon rajan. En tule koskaan unohtamaan sitä tunnetta kilpailun jälkeen.”
Kuivisto sanoo hyvin tiedostavansa, että hän urheilee kelloa vastaan. Ajasta on jatkuvasti kysymys, sekunneista ja sadasosista. Yksittäisten kilpailuvoittojen lisäksi loppuajoilla on merkitystä. Ne haastavat ja testaavat todellista kuntoa. Silloin myös väliaikoja tarkkaillaan.
”Jos juostaan omilla radoilla lyhyempiä matkoja, niin kisan jälkeen on aina tiedossa oma sen hetkinen kunto. Pitemmillä matkoilla toisten kilpailijoiden vaikutus on mukana, eikä lopputulos läheskään aina riipu vain itsestä.”
Aika on Kuiviston mukaan raadollista, sillä kun kyseessä on tulosurheilu, ei riitä, että yrittää vain parhaansa. On annettava enemmän, kaikkensa.
”Jatkan niin kauan kuin koen iloa juoksemisesta ja kilpailemisesta. Myös voittaminen on luonnollisesti tärkeää sekä jatkuva kehittyminen.”
ARVOKELLON HANKINTA
Kuivistolla on haastattelussa ranteessaan urheilukello, Garmin-merkkinen. Se on hänen itsensä ostama, ei sponsorilta saatu, kuten voisi erehtyä luulemaan. Kotona löytyy myös paremmin juhlapukeutumiseen soveltuva Citizen, mutta Kuivisto ei muista käyttäneensä sitä tänä vuonna vielä kertaakaan. Kello toimii valoenergialla.
Kuivisto sanoo pitävänsä kelloista. Hiljattain hän löysi vanhempiensa kotoa ensimmäisen kellonsa, hevosteemaisen.
”Laitoin valkoisen rannekkeen siinä olevien vanhojen jälkien mukaan niin pienelle kuin se aikoinaan oli ja hämmästyin, kuinka ohut ranne minulla oli. Seuraavassa kellossani oli tiikeriteema sekä kellotaulussa että rannekkeessa.”
Kuivisto sanoo, että jos hän olisi mies, hän olisi jo hankkinut itselleen arvokellon.
”Ne ovat kivan näköisiä miesten ranteissa. Oma hankintani olisi ehkä jokin klassinen malli, ei niinkään iso urheilukello. Naisille hieno kello ei ole sama asia kuin monille miehille”, Kuivisto sanoo.
Kuivisto on saanut kerran palkinnoksi kellon, juurikin tuon edellä mainitun paremman Citizenin. Sen lahjoitti porvoolainen kultasepänliike Olle Andersson perinteisessä Lokakuun kymppi-kilpailussa.
Tokion olympialaisten kisan kunniaksi hän sai lahjaksi astetta erityisemmän kultakellon:
”Porvoolainen kelloseppä Teuvo Karvonen lahjoitti minulle upean uniikin Geneven kultakellon, jonka kellotauluun on kirjoitettu TOKIO 31.7.21, 1.59.41. Hän on aikoinaan lahjoittanut valmentajalleni Ari Suhoselle samanlaisen hänen omalla suomenennätysajalla 1.44.”, kertoo Sara Kuivisto.
Tärkeä kello Kuiviston uralla on myös valmentaja Ari Suhosen sekuntikello. Suhosen nimissä on yhä miesten 80 metrin Suomen ennätys (1.44,10) vuodelta 1989.
”Arilla oli aluksi käytössä sama sekuntikello, jolla hänen isänsä oli aikanaan kellottanut hänelle aikoja. Kello hajosi ja nyt Arilla on uusi sekuntikello.”
ELÄMINEN HETKESSÄ
Penkkiurheilija ihmettelee joskus kisoissa olevia jäniksiä eli juoksijoita, joiden tehtävä on kirittää muita kilpailijoita hyviin tuloksiin juoksemalla sovittu matka tiettyyn aikaan. Miten se on mahdollista?
”Se on mahdollista, kun on juossut ja harjoitellut pitkään, niin lihakset toimivat kuin kello. Lihakset muistavat kuinka paljon mikäkin matka ja aika vaativat.”
Kovan harjoittelun lisäksi Kuivistolla on kaudessa reilut 30 kovaa kilpailua, mikä on paljon.
Kuivisto sanoo elävänsä hetkessä, eikä suunnittele elämäänsä liian pitkälle. Tosin harjoittelu ja kurinalainen huippu-urheilu vaatii suunnittelua, mutta se ei koske kaikkea arkea.
”Kun lähdin olympialaisiin Tokioon, valmentaja sanoi, että muista nauttia joka hetkestä, sillä ennen kuin huomaatkaan, olet jo matkalla takaisin Suomeen. Tätä hetkessä elämistä yritin toteuttaa kolmen viikon aikana.”
Seura-lehden haastattelussa Kuivisto arveli olevansa suomalaisista naisjuoksijoista yksi eniten treenanneista:
”Mutta olen viettänyt myös eniten aikaa sohvalla. Monilla se on ongelma. Ei ymmärretä, että mitä tyhjempi kalenteri, sitä parempi.”
Entä mikä on Sara Kuiviston aikaan liittyvä motto?
”Se voisi olla vaikka tämä: Kello käy. Kun juoksen, kello tikittää ja jokainen turha liike voi lisätä sekunteja tai sadasosia lopputulokseen. Varsinkaan 800 metriä ei anna mitään anteeksi, pienikin horjahdus voi olla ratkaiseva.”
KORUT KILPARADALLA
Koska kyse on Kello & Kulta -lehdestä, on soveliasta kysyä Sara Kuivistolta myös korujen käytöstä. Haastattelutilanteessa hänellä on samat korvakorut kuin Tokion 800 metrin ennätysjuoksussa.
”Pidän koruista ja juoksuradallakin minulla on korvakorut, kaulakoru ja rannekoru, joka muuten meni juuri eilen rikki.” Esimerkiksi Tokiossa Kuivisto käytti Kalevala Korun tuotteita. Niissä oli lintu-, karhu- ja hirviteemat. Sanottakoon, että taaskaan ei ole kyse sponsoroinnista, vaan Kuivisto nyt vain sattuu pitämään Kalevala-koruista.
”Kelloa ei radalla juostessa oikein voi pitää, sillä kontaktitilanteissa saattaisi vahingoittaa tahattomasti kilpakumppania. Monet naisjuoksijat käyttävät kilpailuissa koruja, jotkut hyvinkin näyttäviä.”
Juostessaan Kuivistolla voi olla myös sormuksia sormissaan.
”Yhden olen saanut isäni veljeltä, ja toisen isäni teetti äidilleni mummin vanhasta kultasormuksesta.”
Teksti: Olli Seppälä Kuvat: Julia Weckman