Kello & Kulta -lehti kysyi kolmelta pitkän linjan kelloharrastajalta heidän intohimonsa taustoja.
Kelloharrastuksella on miltei yhtä monet kasvot kuin on harrastajia.
Ei ole vain yhtä tapaa olla kiinnostunut kelloista.
Sam Salonen on 46-vuotias helsinkiläinen. Hän työskentelee liiketoimintajohtajana telekommunikaatioalalla, ohjelmistorobotiikan ja keinoälyn alueella.
Milloin ja miten kiinnostuit kelloista?
Kellot ja muut mekaaniset laitteet ovat aina kiinnostaneet. Varhaisin kellomuisto on varmaan isäni Zenith El Primero Big Blue, joka oli siistein kello ikinä. Aktiivisempi harrastaminen alkoi 2000-luvun alussa, kun hankin Tag Heuerin Carreran USA-matkalla, sen kanssa elin muutaman vuoden. Viimeiset vuodet painopiste on ollut vahvasti japanilaisissa kelloissa.
Kuinka paljon sinulla on kelloja?
Tällä hetkellä laatikossa 10 kappaletta. Uusia kelloja tulee aina välillä, mutta nykytilaan olen varsin tyytyväinen. Ahkerampi flippailukausi on jo takana, olen ilmeisesti löytänyt rauhan.
Oletko erikoistunut johonkin?
Ehdottomasti Japanilaiset kellot ja erityisesti Seikon sekä Grand Seikon tuotanto. Näissä suurin mielenkiinto on vanhemmissa malleissa (60- ja 70-luku), siihen aikaan, kun japanilaisen kellotuotannon valtaan nousu itse asiassa alkoi.
Mikä on tavoitteesi kelloharrastajana?
Oppia uutta ja syventyä entisestään japanilaisen horologian historiaan. Mitään yksittäistä graalia ei ole, kovin korkealle toki kipuaa mm. Grand Seiko VFA -mallit ja uudempi Credor-tuotanto (Eichi II erityisesti)
Mitä aika sinulle merkitsee?
Aika on aina läsnä ja liikkuu tasaisesti, aikaa ei pääse pakoon ja sen ehdoilla on elettävä. Kello(t) tuovat tähän yhtälöön näkyvyyttä ja ovat paras tapa fyysisesti esittää aikaa.
Reima Mäkinen on 61-vuotias eläkkeellä oleva vanginvartija Turusta. Mäkinen on työskennellyt Kakolan ja Saramäen vankiloissa.
Milloin ja miten kiinnostuit kelloista?
Kelloja olen harrastanut noin 30 vuotta, viimeiset 15 vuotta keskittyen mekaanisiin kelloihin. Kelloa olen pitänyt aina ranteessa 6-vuotiasta saakka, kun menin kouluun. Kellon laitan aamulla herättyäni heti ranteeseen ja laitan sen pois ranteesta viimeiseksi, kun menen nukkumaan.
Kuinka paljon sinulla on kelloja?
Kelloja minulla on noin 20 kpl. Aikaisemmin harrastin myös ”flippausta”. Nyt kun olen saanut ”ylimääräiset” kellot myytyä tarkoitus on harkita tarkkaan uuden kellon hankintaa. Kaikkia kellojahan ei voi omistaa.
Oletko erikoistunut johonkin?
Tarkoituksena keskittyä keräilyssä Pookin kelloihin, koska sain heidän protokellot omistukseeni. Niitä on 12 kappaletta yhteensä. Myöhemmät valmistuvat protot aion myös saada kokoelmaani.
Lasse Petrell on 66-vuotias M-Filter Oy:n myyntijohtaja. Hän on juuri jäämässä eläkkeelle. Hän asuu Helsingin Tapanilassa.
Milloin ja miten kiinnostuit kelloista?
Olen ollut kelloista kiinnostunut lapsesta saakka. Ensimmäisen Leijonani sain noin kymmenvuotiaana sedältäni hyvän koulutodistuksen palkintona. Toiseksi kellokseni ostin 60-luvun lopulla suklari-Camyn postimyynnistä. Vuonna 1972 tein jo varsinaisen ”sijoituksen”, ostettuani kelloliikkeestä Heuer Monacon. Sen jälkeen oli hieman hiljaisempaa, ostos silloin tällöin, lähinnä sveitsiläisiä quartzkronoja, ulkonäön perusteella. Vuosituhannen vaihteen paikkeilla harrastus sai uuden muodon. Aloin kiinnostua enimmäkseen 60-80-lukujen vintagesta – sveitsiläisestä ja neuvostoliittolaisesta.
Kuinka paljon sinulla on kelloja?
Tällä hetkellä n. 80. Valmistusikähaarukka on 1900-luvun alusta tähän päivään, keski-iän ollessa 40-50 vuotta. Hankinnoissa olen pikkuhiljaa tullut ronkelimmaksi. Nyt niissä pitää olla entistä enemmän ”sitä jotain”, mitä se sitten milloinkin lienee.
Oletko erikoistunut johonkin?
Varsinaista erikoistumista minulla ei ole. Kiinnostava merkki ja malli, ehkäpä pelkkä ulkonäkö saattaa herättää ostohalut. Omega-laatikossa on tilaa vielä kahdelle, niitä kun on kerääntynyt vasta 10, joten ehkä vilkuilen niitä tällä hetkellä hiukan muita enemmän. Valmistusmaan tulee nykyisin kuitenkin olla ensisijaisesti Sveitsi. Saksalaisiin, myös DDR ja neuvostoliittolaisilla on nykyään hieman korkeampi kynnys
Mikä on tavoitteesi kelloharrastajana?
Minä en vielä ole löytänyt unelmieni kelloa eli graalia. Upeita kelloja kun on niin monella valmistajalla. Esimerkiksi Audemars Piguetilla on kelloja, joista se graali mahdollisesti löytyy.
Mitä aika sinulle merkitsee?
En ole koskaan oikein paneutunut siihen, mitä aika minulle merkitsee. Nyt kun ikää on tullut en kylläkään enää haaveile niin kuin nuorempana siitä, mitä tulevaisuudessa tekisi. Koetan elää ja nauttia elettävästä päivästä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. ajautua meille. Ei toki ylittämätön.
Mikä on tavoitteesi kelloharrastajana?
Tällä hetkellä mitään varsinaista tavoitetta tai unelmaa kellomaailmassani ei ole. No, ehkä Patek, jos joku pitäisi keksiä. Autoissa niitä voisi ehkä luetella helpommin, niitä kun ei ole vielä kovin montaa.
Mitä aika sinulle merkitsee?
Ajan merkitys sellaisenaan on muuttunut vuosien mittaan. Tietyssä iässä nuorempana vuodet tuntuivat kuluvan todella nopeasti, toisaalta liian hitaasti. Kellot merkitsevät ajan määritelmässä juuri tätä hetkeä, sekä aikatauluja. Vasemmasta ranteesta ihailen useammin kelloa, kuin katson aikaa. Vaimokin usein kysyy: ”Katsoitko kelloa vai aikaa?”.
Teksti Olli Seppälä. Juttu julkaistu toukokuun 2020 Kello & Kulta -lehdessä.