Tavalliselle kuluttajalle kaiverrus on asia, jota mietitään oikeastaan vain silloin kun on ostanut korun, johon halutaan muistoksi nimi ja päivämäärä. Kuten vaikkapa vihkisormuksia hankkiessa.
Koruun tulevia kaiverruksia pidetään helposti itsestään selvänä eikä mietitä sen enempää, miten teksti siihen saadaan ja kuka sen tekee. Kaivertajan ammattikuva on laaja ja kaiverruksen osa-alueita on monia. Kaivertajat valmistavat työkaluja ja muotteja teollisuuteen ja tekevät koristekaiverruksia esineisiin. Tänä päivänä suuri osa kaiverrettavista esineistä kaiverretaan koneellisesti tietokoneohjatuilla laitteilla.
Kaiverruskoneiden yleistyminen on mahdollistanut kaiverruspalveluiden tarjoamisen myös kultasepänalan ulkopuolelta. Käsi- ja konekaiverruksen välillä on kuitenkin suuri ero: ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Kone raapustaa terällä tietokoneella määritellyn jäljen metalliin, kun taas käsin kaivertaessa leikataan kaiverrustyökalulla, stikkelillä, lastu metallista ja saadaan tällä tekniikalla aikaiseksi dynaaminen ja kiiltävä viiva, joka elää kauniisti valossa. Minkälainen on sitten ammattikaivertajan työkuva ja miten voi kouluttautua? Vierailimme kultaseppä, kaivertaja Annika Eklöfin ateljeessa sekä haastattelemme kaiverruskoulutusta tarjoavien oppilaitosten Salpauksen ja Saskyn opettajia Tarja Sipposta ja Tarja Luhtaa.
Taitavia käsinkaivertajia alkaa olla harvassa, kun vanhempaa polvea jää eläkkeelle. Kuvassa Annika Eklöf.
KÄSITYÖLÄISEN ARKI
Kaivertaminen on haastavaa. Kaivertaja, kultaseppä Annika Eklöfilläkin kesti kauan, ennen kuin hän oli työssä omalla mukavuusalueellaan.
”Kesti muutamia vuosia ennen kuin sain varmuutta kaivertamiseen. Astuin aika suuriin saappaisiin, kun jatkoin 45 vuotta kaivertaneen kaivertajamestarin työtä. Sain oppia monta asiaa kantapään kautta. Työtahti oli kova eikä kertakaan ollut aikaa jäädä miettimään yhtä työtä. Tein niin hyvin, kun osasin ja onneksi se riitti. Tavoitteenani oli aina, että jos esineessä oli aikaisempi, jonkun muun tekemä kaiverrus, minun kaiverrukseni piti olla vähintään yhtä hyvä tai mieluummin parempi.”
Vaikka kultasepänala on hyvinkin perinteinen ala, on teknologia tuonut helpotusta. Nykyään on ilmapaineavusteisia stikkeleitä (kaivertajan leikkaava työkalu), jotka lieventävät hartiaseudun rasitusta pitkän työpäivän aikana. Myös työkalun teroitukseen on tullut apuvälineitä, jotka takaavat tarkan teroituksen oikeissa leikkauskulmissa ja tarkkaan pienimuotoiseen työskentelyyn on olemassa mikroskooppi.
”Meidän verstaallamme on kaikkia näitä”, Annika kertoo. ”Mieheni, kultaseppä Petri (Eklöf), käyttää niitä paljonkin, mutta itse olen jämähtänyt vanhaan totuttuun tapaan. Käytän perinteisiä stikkeleitä joita teroitan manuaalisesti, kun siihen olen kerran oppinut.”
TYÖN MUUTOS JA ARVOSTUS
Kun Annika aloitti kaivertajana, oli sormuskaiverrukset, monogrammit pöytähopeisiin ja kastelahjat yleisiä kaiverrettavia asioita. Pöytähopean kaiverrukset ovat nykyisin vähentyneet, kuten myös liikelahjat, kultakellot ja kristallivaasit.
”Tämä johtuu osittain siitä, että työkuvani on muuttunut. En juurikaan tee alihankintaa liikkeisiin. Haastavia kaiverruksia tulee kyllä vastaan, kuten esimerkiksi sukuvaakunasormukset. Itseäni on aina kiinnostanut kauniit kirjaimet ja sirot kuviot, joita suunnittelen ja kaiverran ateljeemme tilaustöihin.”
Annika kertoo, että kultasepänliikkeiden usein tarjoama ”ilmainen kaiverrus kaupan päälle” on tehnyt paljon hallaa kaiverruksen arvostukselle.
”Tänään yhä useampi ymmärtää, että käsin kaivertaminen vaatii taitoa sekä vuosien harjoittelua ja on myös valmis maksamaan vaativasta työstä. Ongelma on, että kuluttajat eivät aina ymmärrä kone- ja käsikaiverruksen eroa. Tämä tuo välillä sekaannusta eikä ymmärretä, että vaikkapa kuvan siirtäminen tietokoneelta esineelle käsikaiverrusta varten ei menee ihan käden käänteessä. Itse vältän koneella kaivertamista. Jalometalliin kaiverran aina käsin, mutta vaikkapa toistuvasti tilattaviin laattoihin, jotka aina pitää olla samanlaisia saatan käyttää kaiverruskonetta.”
KOULUTUSTA ON TARJOLLA
Käsinkaiverrusta opetetaan tällä hetkellä ainakin kahdessa oppilaitoksessa, Salpauksessa Lahdessa ja SASKY:ssa Sastamalassa. Kaivertajille järjestetään molemmissa kouluissa sekä ammattitutkintoon (at) tähtäävää koulutusta sekä erikoisammattitutkintoa (eat), mikäli kiinnostusta on. Perustutkintoa Salpauksessa suorittavien joukosta 15 ovat kaivertajia ja eat tutkinnon suorittajista kolme ovat kaivertajia. SASKY:ssa neljä opiskelijaa suoritti kaivertajan perustutkinnon (pt) ja yksi suoritti at:n.
Koulutusta annetaan käsin kaivertajan ammattiin, joten kaiverruksen raskaampi puoli eli työkalujen, stanssien ja muottien valmistus, sekä teräskaiverrus ei enää kuulu opetusohjelmaan. Sen sijaan käsinkaiverrus, työkalujen valmistus ja teroitus, monogrammien suunnittelu, kirjaintyylit sekä manuaalisen kaiverruskoneen käyttö kuuluvat SASKY:ssa olennaisena osana koulutukseen. Haasteena mainittakoon uusien kovien materiaalien kaivertaminen kuten titaani, keraamiset aineet ja tungsten, jotka vaativat kekseliäisyyttä ja uusia ratkaisuja.
Salpauksessa opetusohjelmaan kuuluu tietokonepohjainen konekaiverrus, paineilmalla tehtävä kaiverrus, lasinkaiverrus, pyrografia, emaloinnin alle tehtävät erikoiskaiverrukset sekä aiemman ammatillisen taustan mukaan kultasepäntekniikoita.
KAIVERTAJIA TULEVAISUUDESSAKIN
Molempien oppilaitosten opettajat, Tarja Sipponen ja Tarja Luhtaa ovat vakuuttuneita siitä, että käsinkaivertajia vielä tarvitaan. Kartoitettaessa työharjoittelupaikkoja sanoma kentältä on, että osaaville kaivertajille on tarve. Kaivertaja on perinteisen vaativan käsityön taitaja, jonka työ ei pidä sekoittaa koneen ”merkitsemisen” kanssa. Taitavalla kaivertajalla on kaikki mahdollisuudet viedä käsityötaito perinteisen tekstikaiverruksen ohi, tuotteistaa kaiverrustekniikan avulla ja ehdoilla suunniteltuja tuotteita ja luoda oma brändi, joka parhaimmillaan nostaisi kaiverruksen uudelle tasolle.
Myös Annika Eklöf on vakuuttunut, että käsinkaivertajia vielä tarvitaan ja että perinteistä ammattiosaamista on tärkeä pitää yllä.
”Pelkästään kaivertajana voi olla vaikea työllistyä, mutta kaiverrustaito on iso lisä kultasepänpalveluita tarjoavalle yritykselle, joka haluaa tarjota laatua asiakkailleen. Myös laadukkaan työn esillä pitäminen vaikka sosiaalisessa mediassa edistää ammatin arvostusta.”
