Stepan Sarpanevalla on kaksi kellobrändiä, jotka kumpikin kiinnostavat kelloharrastajia myös maailmalla.
Koronaepidemia on viime vuoden ja kuluvan vuoden aikana kurittanut monia yrityksiä, myös kelloalan yrityksiä. Sarpaneva Watches ei kuitenkaan ole yksi niistä.
”Meillä koko tämän vuoden tuotanto jo varattu. Emme pysty ottamaan uusia tilauksia. Olen kuullut, että muillakin independent-kellontekijöillä eri puolilla maailmaa on samankaltainen tilanne”, sanoo Stepan Sarpaneva.
”Suomalaisten kuluttajien päätöksenteko on nopeutunut. Nyt panostetaan sellaisiin kelloihin, joita todella halutaan.”
Myös ulkomailla on kiinnostusta erityisesti S.U.F:n 180-mallistoon, josta tällä hetkellä 80 % menee muualle kuin kotimaahan. Sarpanevan ja S.U.F:n ostajia tulee Yhdysvalloista, Australiasta, Aasiasta ja viime aikoina myös Arabimaista. Sen verran koronapandemia on vaikuttanut myös Sarpanevaan, että kellopajalle ei oteta asiakkaita sisään. Kontaktointi ja keskustelu tapahtuvat verkossa tai puhelimitse.
Mukana kellomaailman Oscar-gaalassa
Stepan Sarpaneva on 50-vuotias suomalainen kelloseppä ja muotoilija. Hän on 18 vuoden aikana luonut kaksi menestyksekästä brändiä, taidekäsityötä edustavan Sarpanevan sekä tavallisempaa kelloa niin ulkoisesti kuin tuotantotavaltaankin muistuttavan S.U.F Helsingin. Kummankin brändin kellot ovat mekaanisia. Sarpanevan kellotehdas (S.U.F. tulee sanoista Sarpaneva Uhren Fabrik) eli työhuone sijaitsee Helsingin Ruoholahdessa Kaapelitehtaalla. Siellä työskentelee Sarpanevan lisäksi kaksi kelloseppää ja kolmas on tulossa kevään aikana. Kumpikin brändi on kellopiireissä koettu kiinnostavaksi. Sarpaneva-kellot ovat hinnaltaan sellaisia, että ne eivät välttämättä ole jokamiehen tai -naisen heti hankittavissa. S.U.F. sen sijaan on hinnaltaan maltillisempi.
Sekä Sarpanevan että S.U.F.:n kelloista on tarjolla rajoitettuja sarjoja. Esimerkiksi jo loppuunmyydystä S.U.F.:n sukeltajakello Vetehisestä oli kymmenkunta erivärisillä kellotauluilla olevaa versiosta. Kaikkiaan Vetehisiä tehtiin reilut 250 kappaletta. Suosittuja ovat olleet myös Myrskyn rajoitetut erät, kuten ilmavoimien tunnus kellotaulussa. Myrsky-versioita on tehty myös yrityksille, kuten Makia ja Aseman Kello.
Pieni sarja tehtiin myös viime vuonna Sarpaneva x Moomin -kellosta, 75 kappaletta. Ne myytiin välittömästi loppuun yli 6000 euron hintalapusta huolimatta. Muumikellosta tuli tänä vuonna toinen sarja, 20 kappaleen teräs-kultaversio, joka on tehty aasialaiselle luksuskelloliike The Hour Glassille.
Sarpaneva x Moomin oli ehdolla kellomaailman Oscarin saajaksi alkuvuodesta. Grand Prix d’Horlogerie de Genève -kilpailussa oli myös toinen Sarpanevan kello, Lunations HarvestMoon. Kumpikaan ei voittanut sarjojaan, mutta jo pelkästään kellojen pääseminen mukaan finaaliin omissa kategorioissaan kertoo, että Sarpaneva noteerataan vakavasti kellomaailmassa.
Kummassakin kilpailukellossa oli tarjolla jotain erityistä. Lunationsissa liikkui Sarpanevan kehittämä tarkka kuunvaihetoiminto ja Muumi-kellossa oli monivärinen superluminova eli saatuaan uv-valoa kello näkyi pimeässä monivärisenä satumaailmana.
Jatkuvasti uutta
Mutta miksi Sarpaneva tekee pieniä sarjoja kelloista, joilla ilmiselvästi olisi kysyntää? Eikö kannattaisi tehdä paljon vain niitä kelloja, jotka menevät kaupaksi?
Asia ei Sarpanevan mukaan ole noin yksinkertainen. Pieni valmistaja ei voi jämähtää tekemään vain muutamaa mallia,
sillä markkinasta ei tiedä. Nyt tilauskirja ehkä näyttää täydeltä, mutta onko niin ensi vuonna?
”Independentin pitää reagoida nopeasti markkinoihin. Pitää uudistua ja olla kiinnostava. Tuotteen pitää olla kaikin tavoin parempi kuin halvempi massatuotanto. Ennen kaikkea kellon on oltava idealtaan mielekäs ja muotoilultaan kiinnostava. Designin on oltava myös kestävää”, Sarpaneva sanoo.
”Jos tekee pieniä sarjoja, voi tehdä jatkuvasti uutta ja jopa sitä, mitä huvittaa. Isojen brändien liikkumavara on paljon rajatumpi, ne eivät voi juurikaan uudistaa suosituimpia mallejaan. Jos ostaja on kiinnostunut vain hintalapusta, miksi hän puhuu halventavasti niistä, jotka tekevät toisenlaisia, hinnaltaan kalliimpia tuotteita”,
Sarpaneva ihmettelee.
”Joskus kuulen sanottavan, että Sarpanevan kelloja ostavat vain rikkaat. Ei pidä paikkaansa. Ostajissa on monenlaisia ihmisiä, enkä ulkoasun perusteella voi varmasti sanoa, onko sisääntulija ostaja vai ei. S.U.F.:n 180-sarjan kellojen ostajissa on myös sellaisia nuoria, jotka ostavat sen ensimmäiseksi paremmaksi kellokseen.”
Sarpaneva-kelloja saa ainoastaan suoraan Kaapelitehtaan työhuoneelta. Ne ovat usein myös yksilöllisesti viimeisteltyjä. S.U.F:ia sen sijaan saa muutamasta kivijalkakaupasta eri puolilla Suomea sekä verkosta. Tällä hetkellä tarjolla on 180-mallin lisäksi Myrskyjä ja Paroneita – tosin Paronin kronografin pieni sarja myytiin nopeasti loppuun.
”Tuoreita juttuja on kehitteillä ja tulossa. On uudistuttava, eikä voi levätä laakereillaan.”
Muotoilusilmä suvun perintönä
Stepan Sarpaneva on kertonut, että hänestä tuli kelloseppä ikään kuin vahingossa.
”Lukio meni pieleen, ja äiti ehdotti, että jospa seuraisin faijan (korutaiteilija Pentti Sarpaneva) jalanjälkiä kultaseppäkouluun. Jäin varasijalle, mutta kelloseppäkouluun pääsin suoraan. Aika pian sitten ymmärsin, että tekninen tekeminen on lähempänä sydäntäni”, Sarpaneva kertoi muutama vuosi sitten Helsingin Sanomille. Hesarin haastattelun kuvassa Sarpanevalla on kädessään Palander-mallinen S.U.F. Muita, nyt jo poistuneita malleja ovat olleet Ässä ja Komentaja.
Kellomaailman erikoisuus on, että joistain kelloista maksetaan – tai ainakin pyydetään – käytettyinä enemmän kuin uutena. Joillekin Sarpanevan ja S.U.F.:n malleille on käynyt näin. Sarpanevan mielestä ilmiö ei ole tarkoituksenmukainen eikä varsinkaan valmistajan itsensä hallittavissa oleva asia.
”Toki jos sarjat ovat pieniä ja tuotteen haluttavuus suurta, niin vaikuttaahan se hintaan. Riippuu missä vaiheessa kuluttaja herää.”
Suomalainen kuluttaja on herännyt kymmenen vuotta myöhässä. Ensimmäiset S.U.F.:t maksoivat noin 1000 euroa.
Tänään edullisin S.U.F. eli Myrsky maksaa 2500 euroa.
Kuutoiminto tavaramerkkinä ja tatuointina
S.U.F.-kellojen mallinimet ovat suomea. Se ei Sarpanevan mukaan haittaa ulkomaisia ostajia, jopa päinvastoin. Nimi tuo kelloon eksotiikkaa. Sarpaneva-kellojen mallinimissä sen sijaan on englantia (esimerkiksi Harvest Moon, Northern Stars, Moonshine), mutta myös suomea, kuten sanat routa ja kaamos.
Kuu on Sarpanevalle ominainen teema ja symboli. Hän loi vuonna 2008 oman, hieman yrmeän näköisen kuukasvon, joka on monien hänen kellojensa tavaramerkki.
”Mielestäni kuutoiminto on kauneimpia mekanismeja, mitä kellossa on. Se on romanttinen komplikaatio. Kun kellon muut osat liikkuvat vauhdilla, kuu liikkuu äärettömän hiljaa. Kuu on enemmän kuin taivaankappale, enemmän kuin eloton kivikasa.”
Sarpanevalla on kelloissaan kuukasvosta sekä kaksiulotteinen että 3D-versio. Kuukasvo on myös tatuoitu hänen ranteeseensa.
Teksti: Olli Seppälä Kuvat: Anton Sucksdorff
Juttu on julkaistu toukokuussa 2021 ilmestyneessä Kello & Kulta -lehdessä.