Korujen vuokraaminen oli Suomessa täysin uutta, kun keräilijät Mikko Sinervä ja Anne Glad päättivät ystävän kannustamana vuonna 2013 kokeilla, miten sellainen maassamme toimisi. Konsepti oli samoihin aikoihin lanseeratusta vaatelainaamosta tuttu: tarjotaan suomalaisten kuluttajien käyttöön koruja eri tilanteisiin ilman suuria investointeja. Sinervän ja Gladin korukokoelmaa on kerrytetty 1990-luvun puolivälistä alkaen. Silloin saattoi vielä tehdä helposti erinomaisia löytöjä esimerkiksi kirpputoreilta. Designkoru ei ollut yhtä haluttua kuin nyt.
”Olemme myöhemmin ostaneet myös isompia eriä lopettavien kultasepänliikkeiden varastoista, joten kokoelmassa saattaa olla esimerkiksi kymmenen kappaletta samaa riipusta”, Sinervä kertoo. ”Periaatteessa niitä voisi ehkä myydäkin, mutta se ei tunnu oikein mukavalta ajatukselta.”
Tilanne ei ole keräilijäpiireissä mitenkään poikkeuksellinen. Sen sijaan oman kokoelman vuokraaminen on harvinaista.
”Vuokraaminen ei ole meille suurta bisnestä – ei ainakaan vielä. Vuokraamoa ei ole markkinoitu, vaan sen maine kulkee lähinnä puskaradion kautta käyttäjältä toiselle. Sillä ei myöskään ole omia toimitiloja, sillä silloin toiminnan pitäisi olla jo huomattavasti laajamittaisempaa. Nyt pyöritämme tätä lähinnä rakkaudesta lajiin.”
RAKKAUS JA JUHLAT VIEVÄT VUOKRAAMOON
”Olemme osallistuneet häämessutapahtumiin ja morsiamet ovatkin löytäneet meidät hyvin. Ylipäätään asiakkaamme hakevat vuokraamosta korua johonkin suureen tapahtumaan.”
Paitsi hääpuku, korua saattaa kaivata gaala-asu tai linnanjuhlapuku. Olipa juhla mikä hyvänsä, asiakkaat ja heidän iloonsa juhlavalmistelujen kautta osallistuminen on vuokraamon pitäjille koko vuokraustoiminnan suola ja sokeri.
”Ensimmäisenä vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotolla meidän korujamme oli yksi, seuraavana vuonna kaksi, sitten neljä, kahdeksan Juhlia seuraa nyt aivan uusin silmin, kun siellä on oman yrityksen koruja. On vähän kuin olisi itsekin mukana, kun on ensin saanut olla mukana juhlaan valmistautumisessa ja lopulta löytää kotikatsomossa tutun korun kantajansa päällä”, hymyilee Sinervä.
Yleisin vuokrattava korutyyppi on kaulakoru, johon toisinaan liitetään saman sarjan korvakorut. Yleensä puku on jo valmis, kun koruja aletaan etsiä. Sinervä haaveilee, että vielä jonakin päivänä tulee asiakas, joka aloittaakin asunsa suunnittelun korusta.
”Korut nähtyään pukusuunnittelija on saattanut huokaista, että kunpa hän olisi tiennyt koruista ennen suunnittelun alkua. Työ olisi edennyt kokonaan toiseen suuntaan.”
IDEOLOGIAN KASVU
Vuokra-asiakkaiden määrä on kasvanut jatkuvasti. Sinervä näkee muutoksen osana suurempaa omistamisen murrosta. Siinä missä aiemmin omistusasunto ja oma auto pitivät nuorten aikuisten tukevaisuudensuunnitelmissa kärkisijoja, tällä hetkellä vuokra-asuminen ja yhteisomistusauto ovat niille varteenotettavia vaihtoehtoja. Tai oma asunto saatetaan jakaa Airbnb:n kautta muiden ihmisten kanssa. Absoluuttista omistamista tärkeämmäksi on muuttumassa elämyksellisyys.
”Useimmille asiakkaillemme olisi taloudellisesti täysin mahdollista ostaa koruja omaksikin. Se vain ei ole heille houkutteleva tapa sitoa pääomia. Vuokraamalla meiltä he saavat aina kulloiseenkin asuun ja tilanteeseen sopivan korun.”
Vaihtelunhalu, mutta yhtä lailla myös eettiset syyt ohjaavat kuluttajaa vuokraamaan korua.
”Nämä korut ovat jo olemassa. Näiden käyttäminen ei kuluta luonnonvaroja, ja on muutenkin järkevää, että samaa korua käyttää useampi kuin vain yksi ihminen.”
SUURI KOKOELMA
Gladin ja Sinervän tapauksessa ajatus on tavallistakin ymmärrettävämpi. Skandinaavisista design-koruista koostuva kokoelma on noin 1000 tuotteen laajuinen. Entä eikö keräilijästä tunnu vaikealta luovuttaa osia vaivalla kartutetusta kokoelmasta toisten käyttöön?
”Aivan kaikkia koruja emme vuokraa. Hyvin helposti vahingoittuvien korujen kanssa on turha ottaa riskejä. Mutta muuten olemme vain tyytyväisiä, että kokoelmasta on iloa muillekin. Oikeaa korua yhdessä asiakkaan kanssa etsiessä tulee samalla jakaneeksi niistä vuosien mittaan kertynyttä tietoa eteenpäin. Korujen taustat ja tarinat ovat useimmille vuokraajille tärkeitä. Sellaistakin on sattunut, että vuokra-asiakkuuden kautta saatu kipinä on ennen pitkää johtanut aktiiviseen koruharrastukseen. Se sataa koko alan yhteiseen laariin.”
KÄYTETTY KORU ON JO ILMIÖ
Vaatteiden ostaminen kierrätettynä on ollut yleistä ainakin parikymmentä vuotta. Se alkoi 90-luvun nuorista, laajeni lastenvaatteisiin, levisi aikuisiin ja on nyt yksi osa normaalia kuluttamista. Koruihin trendit vaikuttavat hiukan hitaammin, olipa kyse sitten muotoilusta tai kulutustottumuksista, mutta vaikuttavat kuitenkin. Se on huomattu myös Helsingin Pantissa, joka on Suomen suurin käytettyjen korujen myyjä.
Pirjo Leppikangas
iloitsee kierrätysideologiasta.
”Aiemmin huutokaupasta ostettiin koruja sulatukseen uusien korujen raaka-aineeksi tai sijoitettiin vain materiaaliin. Toki myös keräilijät ovat jo pitkään tunteneet huutokaupan mahdollisuudet kokoelmien kartuttamisessa”, kertoo konttorinjohtaja Pirjo Leppikangas Helsingin Pantilta.
”Viime vuosina huutokauppa-asiakkaisiin on liittynyt kuitenkin yhä enemmän omaan käyttöönsä koruja ostavia naisia. Kymmenkunta vuotta sitten aloimme lisäksi myydä kokeilumielessä käytettyjä, huollettuja koruja suoraan omissa myymälöissämme ja sittemmin myös verkkokaupassa. Liikkeellelähtö oli hidasta, mutta nyt on tapahtunut selvästi käänne. Käytetty koru on validi valinta itselle ja lahjaksi.”
Leppikankaan mukaan suurin asiakasryhmä tällä hetkellä ovat noin 50 vuotiaat naiset, jotka ostavat korun itselleen. Suosittu hankinta on klassinen timanttisormus. Korvakoruja sen sijaan hankkivat tasaisesti kaiken ikäiset.
”Käytetty koru on uutena ostettua edullisempi, mikä luonnollisesti houkuttelee hintatietoisia kuluttajia”, Leppikangas toteaa. ”Sen lisäksi luoksemme löytävät yksilöllisten korujen etsijät. Meiltä löytyy sellaista, mitä muilla ei ole. Kokovalikoimamme on suppeampi kuin tilaustuotepohjalta toimivissa liikkeissä, mutta harvalla on tarjota 2000 erilaisen sormuksen mallistoa, millä taas me voimme ylpeillä.”
Käytettynä ostetusta korusta tulee uudelle omistajalleen vähintään yhtä merkityksellinen kuin uutena hankitusta, joskus merkityksellisempikin, kuten esimerkiksi hyvin vanhojen korujen kohdalla:
”Sata vuotta vanhan sormuksenpujottaminen sormeen on aivan oma elämyksensä.”
RENNOMPI SUHTAUTUMINEN OMISTAMISEEN
”Ennen lahjaksi saatua korua voitiin säilyttää vaikka vuosikaudet piironginlaatikossa, ellei se sattunut olemaan oman maun mukainen. Nykyään jo ymmärretään, että sen voi mieluummin tuoda Panttiin lainan vakuudeksi – ja mahdollisesti ostaa samalla reissulla itse mieluisemman. Lahjan antaja säilyy muistissa silläkin tavalla, eikä maailmaan synny yhtään turhaa uutta tavaraa. Päin vastoin: aiemmin hylättynä lojumaan tuomittu korukin löytää nyt oman onnellisen käyttäjänsä.”
SAA KYLLÄSTYÄ
”Kultaa ei heitetä roskiin. Se kierrätetään lähes sataprosenttisesti, toisin kuin markettikorut, jotka luonnollisesti ovat edullisempia, mutta eivät ekologisesti tarkastellen erityisen kestäviä. Asiakkaat ovat jatkuvasti tietoisempia kulutusvalintojensa ympäristövaikutuksista, mikä on ollut ilahduttava huomata”, Leppikangas kertoo.
Yksi suuri ryhmä Helsingin Pantin koruasiakkaissa ovat eri kulttuureista tulevat korunkäyttäjät.
”Monille asiakkaillemme 14 tai 18 karaattia ovat liian matalia kultapitoisuuksia. Silloin valikoima tavallisissa kultasepänliikkeissä jää olemattoman pieneksi”, toteaa Leppikangas. ”Me pystymme palvelemaan myös näissä tilanteissa.”
Suhde koruihin vaihtelee kulttuureittain paljonkin. Meillä tunneside koruun on perinteisesti ollut korostuneessa merkityksessä, mutta monessa muussa kulttuurissa kultakorun tärkein ominaisuus onkin sen rahallinen arvo – se on korun muodossa mukana kulkevaa varallisuutta, jonka voi tarvittaessa muuttaa helposti käteiseksi.
”Muinaisina aikoina kulta oli suoraan maksuväline, ja siksi esimerkiksi rannekorussa saattoi olla katkaisemista helpottavia uria. Jokainen irti taitettu pala oli sellaisenaan toimiva maksuväline. Nykyään liikutaan usein jossakin välimaastossa: korun on arvonsa pitämisen lisäksi kuitenkin miellytettävä myös kantajansa silmää”, kertoo Leppikangas.
Koruvuokraamolaisten kanssa yhteistä on ilo tyytyväisestä asiakkaasta.
”Aina tulee hyvä mieli, kun koru ja asiakas löytävät toisensa. Aivan erityisen mukava on palvella kihla- ja vihkisormuksiaan valitsevia asiakkaita. Niiden hetkien tietää säilyvän parin muistoissa vuosikymmeniä.”
Teksti: Saija Saarela Kuvat: Saija Saarela ja Vesa Sivonen
Juttu on julkaistu toukokuussa 2020 ilmestyneessä Kello & Kulta -lehdessä.