Pohjois-Ruotsissa, pienessä 100:n asukkaan Idivuomassa asuva saamelainen hopeaseppä Erica Huuva kertoo luovuuden olleen oikeastaan hänen ensimmäinen kielensä.
Luominen ja käsillä tekeminen on ollut Ericalle Huuvalle luontainen tapa kommunikoida pienestä pitäen. Käsityöläisalalle oli aikanaan helppo suunnata.
”Olen kasvanut perheessä, jossa käsillä tekeminen ja luovuus on ollut keskeinen osa kanssakäymistä. Isäni on erittäin taiteellinen ja kiinnostunut designista, duodjista, musiikista ja taiteesta. Tärkeää on luomisen ilo, ja että tekee mitä haluaa ja missä tuntee olevansa hyvä, riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat.”
Ericalla on yhteensä 5 sisarusta ja jokainen on tavalla tai toisella taiteellisesti lahjakas. Keskimmäinen sisaruksista opiskelee tällä hetkellä Erica Huuvan korupajalla kultasepäksi.
”Myös isoäitini maalasi ja mm. brodeerasi paljon. Hänen mielestään minulla oli kauniit, pitkät sormet, jotka soveltuvat luovaan työhän. Hän taisi nähdä niistä tulevaisuuteni!”
HOPEA VEI MENNESSÄÄN
Erica on opiskellut aikanaan kuvataiteita sekä perinteistä saamelaista ompelua, nahankäsittelyä ja tekstiilitöitä. Hopeatyöt veivät sattumalta mennessään.
”Olen aina tiennyt, että tulen taiteilijaksi. Opiskelin nahan käsittelyä sekä ompelu- ja tekstiilitaitoja Saamelaisten koulutuskeskuksessa Jokkmokkissa. Sain perinnetietoa ja ompelutaitoja liittyen saamelaisten pukuhistoriaan. Koulutuksen aikana oli mahdollisuus tutustua hopean työstämiseen ja korun tekemiseen. Rakastuin materiaaliin täysin. Viikon hopeatyökurssin
aikana tein elämäni ensimmäisen rannekorun. Sain niin hyvää
palautetta lopputyönäyttelyssä esillä olevasta työstäni, että halusin etsiä sille valmistajan ja jälleenmyyjän. Ajattelin silloin, että minun pitäisi oppia enemmän hopeasta materiaalina ennen kuin saatoin itse alkaa valmistamaan korua.”
Erica hakeutuikin opiskelemaan hopeasepäksi Kristalleniin, Lannavaaraan. Siellä oppiaineina ovat mm. gemmologia, kivenhionta, metallinkäsittely ja korunvalmistus.
”Tarkoitukseni oli olla siellä ensin vain muutama viikko, mutta jäin 1,5 vuodeksi. Kun valmistuin vuonna 2005, perustin saman tien Erica Huuva -tuotemerkin. Ennen hopeasepän koulutusta valmistamani rannekorun nimi, Eallit, tarkoittaa eläimiä ja elämää. Se on itseasiassa edelleen hyvin myyvä korutuote.”
VAPAUDEN TÄRKEYS
Erica Huuvalle on ollut tärkeää saada asua ja elää paikassa, jota rakastaa ja jossa voi toteuttaa itseään.
”Ajattelin jo lapsena ryhtyväni yksityisyrittäjäksi, jotta saan kulkea omaa tietäni. Minulle vapaus on erityisen tärkeää. Tarvitsen paljon aikaa, kuuntelen hiljaisuutta, seuraan luontoa ja sen vaihteluja. Tarvitsen aikaa harkintaan. Ehkä olen hieman yksinäinen susi. Koin, että vain perustamalla oman yritykseni, voin tehdä sitä mitä rakastan paikassa, johon sydämeni kuuluu.”
Erica unelmoi siitä, että luovuus ja ilo pysyvät hyvässä balanssissa sekä työssä, että elämässä.
”Joskus työtä voi olla liikaa. Välillä on vaikeaa löytää sopiva tasapaino, vaikka luominen on parasta mitä tiedän.”
PERINTEITÄ NYKYAJASSA
Erica asuu perheineen pienessä 100 asukkaan kylässä Ruotsissa.
”Hoidan täältä käsin korupajaa, verkkokauppaa ja kahta myymälääni. Toinen myymälöistä sijaitsee täällä asuinpaikkakunnallani Idivuomassa, toinen myymälä on 300 km etelämpänä Liehittäjässä, jossa olen syntynyt ja kasvanut. Siellä, pikkuruisessa kylässä asui aikoinaan vain 9 ihmistä.”
Myös Erican mies, Aslat Simma on käsityöläinen ja muotoilija. Hänen materiaalinsa ovat sarvet. Yhdessä he toteuttavat koruesineitä, jossa yhdistyy materiaalina hopea ja poronsarvi.
”Materiaalit yhdistyvät niin hyvin toistensa kanssa. On hienoa luoda yhdessä. Kaksi sielua kohtasi, duodji toi meidät yhteen. Korukokoelma Hearva / Smycka on yhteisesti toteutettu, ja haluamme kunnioittaa sillä elämää.”
Hearva / Smycka -korvakorut, 925 hopeaa ja poronsarvea.
Korumyymälässä on perinteisten saamelaisten pukukorujen lisäksi rintakoruja, solkia ja nappeja. Erican modernit saamelaiskorumallistot ovat erittäin suosittuja. Ne ovat saaneet innoituksensa luonnosta ja eläimistä pohjoisessa.
”Inspiroidun perinteisistä saamelaisista koruista, kehitän niistä uudenlaisia versioita ja uusia tapoja korun käyttämiseen.”
Toukokuussa Erica Huuva osallistuu korutuotteillaan Arctic Design of Sweden – messuille Kööpenhaminassa ja marraskuussa New Yorkissa. Suunnitelmissa on myös näyttely Seattleen USA:an elokuussa.
Hopeaseppä haluaa palauttaa käsityön ja sen hitaan prosessin arvostuksen.
”Käsintehdyt tuotteet tehdään suurella taidolla, se vie enemmän aikaa. Meillä suunnittelijoilla ja muotoilijoilla, jotka suunnittelemme tulevaisuuden tuotteita, on suuri vastuu ympäristöstä. Panostamme
ympäristöasioihin myös omassa yrityksessäni.”
Ráhkisvuohta / Rakkaus -rintaneula 925 hopeaa. Halkaisija n. 9,5cm.
Kertakäyttökulttuurin verrattuna hopeakorut, kuten muutkin yrityksen tuotteet ovat kestäviä, tarvittaessa korjattavia ja uusinnettavia.
ILOA JA VASTUUTA
Erica Huuva kertoo olevansa utelias ja rakastavansa kokeilla uusia ideoita ja yhdistellä erilaisia materiaaleja ja työskentelytapoja.
”Teen mielelläni sekä korumallistoja, että yksittäisiä uniikkeja kappaleita. Uniikkeja koruesineitä on ollut esillä näyttelyissä mm. Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Espanjassa, esim. Barcelonassa.”
Saamelaisperinteiden ylläpitäminen ja jatkaminen tuleville polville on tärkeää. Erica käyttää perinteisiä saamelaisia malleja tuoden niitä uudenlaiseen käyttöön. Toisaalta korut toteuttavat myös modernia saamelaista muotokieltä, joka kiinnostaa asiakkaita.
”Omien juurieni ja perinteiden ylläpitäminen tuntuu tärkeältä ja arvokkaalta. Minun esivanhempieni jokapäiväinen elämä on tullut perintönä minulle ja olen osa jatkumoa. Saamelaisuus ja hopeasepän työ, suunnittelu, luominen ja valmistaminen on minun perintöni omille lapsilleni. Elän saamelaiskulttuuria kaikissa muodoissaan. Meillä on vahva, elävä saamelaiskulttuuri. Olemme vahvasti tässä päivässä kiinni. Samalla olemme ylpeitä juuristamme. Saamelaisuus antaa minulle suurta iloa, mutta myös suurta vastuuta. Sillä kuka säilyttää ja jatkaa perinteitä, jos emme me?”
*Sana duodji tarkoittaa ’tekoa’, ’toimintaa’ ja ’tuotetta’. Nykyisin sanalla ymmärretään enimmäkseen ’käsityötä’. Verbin duddjot merkitys on ’työskennellä käsin’, ’tehdä käsityötä’ tai ’rakentaa’. Kolttasaamessa sana on muodossa tuaij, inarinsaamessa tyeiji, kildininsaamessa tujj, turjansaamessa tijje, luulajansaamessa duodje. Myös eteläsaamessa käytetään nykyisin sanaa duedtie, mutta sanalla vätnoe on sama merkitys.
Lähde: Saamelaiskulttuurin ensyklopedia, Helsingin Yliopisto.
Teksti: Julia Weckman. Kuvat: Lisa Kejonen-Pauker ja Erica Huuva