Suomea toisena kotimaanaan pitävä kultaseppä toteuttaa eleganttia designia Reykjavikissa.
Islantilainen Ása Gunnlaugsdóttir oli jo lapsesta asti kiinnostunut taiteesta ja käsitöistä. Hän vietti lukemattomia tunteja isovanhempiensa kanssa heidän opettaessa tyttöä veistämään ja ompelemaan.
Ásan hyvän ystävän äiti oli tunnettu islantilainen keramiikkataiteilija, jonka työhuoneelle Ása sai tilaisuuden käydä.
Lapsuudessa keraamikon työ vaikuttikin unelmatyöltä. Yhdistelmä suunnittelua, uteliaisuutta materiaaleja kuten jalometalleja ja niiden työstämistä kohtaan vei mennessään kultasepän alalle.
Ása tuli ensimmäisen kerran Suomeen syksyllä 1986 AFS-vaihto-opiskelijana. Hän asui Rovaniemellä lähes vuoden ja kävi paikallista lukiota, jossa hän hädin tuskin ymmärsi opiskelemaansa. Tärkeintä
islantilaiselle lukiolaiselle oli ystävät.
”Pidämme edelleen yhteyttä niin lukioystävien kuin isäntäperheenikin kanssa!”
Toinen kotimaa
Ása oli suunnitellut jatkavansa opiskelujansa Euroopassa tai USAssa, mutta sai kuulla Lahden muotoiluinstituutista, jossa saattoi opiskella käytännön työn lisäksi suunnittelua, ja Ása hakeutui uudelleen Suomeen. Ása opiskeli Lahdessa vuosina 1990-1994. Opiskelujen ensimmäisenä vuonna harjoiteltiin kulta- ja hopeasepän työtä ja kaiverrusta käytännössä. Kun
oli aika erikoistua, Ása valitsi hopeatyöt.
Opettajistaan Ása haluaa nostaa Esko Timosen ja Mikko Seppälän erinomaisina ohjaajina, vaikka Lahdessa oli monia hyviä opettajia.
Ása jatkoi opintojaan Lahden muotoiluinstituutin jälkeen Taideteollisessa
korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto), josta hän valmistui Muotoilun maisteriksi vuonna 1997. Opiskelujen aikana Ása työskenteli Kalevala Korulla.
”Olin onnekas, että pääsin töihin Kalevala Korulle, opin siellä todella paljon,
erityisesti isojen korukokonaisuuksien valmistamisesta.”
Opiskelujen ja työnteon aikana Suomesta tuli kuin toinen kotimaa. Suomen
luonto, kulttuuri ja ihmiset ovat lähellä sydäntä edelleen.
”Tilaan vieläkin Suomen kävijöiltä tuttuja tuliaisia: ruisleipää, salmiakkia ja Fazerin sinistä!”
Maailmalta kotiin
Opiskelujen jälkeen Ása perusti ystävänsä, kultaseppä Taru Harmaala Chaloffin kanssa studion. Suomesta matka jatkui kuitenkin Souliin Etelä-Koreaan, jossa Ása toimi teollisena muotoilijana. Työskentely tapahtui muotoilijatiimeissä, jotka toteuttivat kaikkea kosmetiikkatuotteiden pakkauksista elektroniikkaan.
Kulttuurierot yllättivät, ensimmäisen kuukauden aikana Ása pystyi pitämään yhden vapaapäivän. Työpäivät venyivät 12 tuntiin. Vuoden verran työskenneltyään Ása reppureissasi Aasiassa. Suunnitelmissa oli ensin pysähtyä Islannissa vuoden tai kaksi, mutta rankan Aasian vuoden jälkeen oli mukavaa olla kotona ystävien ja perheen ympäröimänä. Ása alkoi työskennellä taas korujen parissa.
Nyt Islantiin paluusta on kulunut jo 18 vuotta ja hieman Reykjavikin ulkopuolella asuvalla Ásalla on uusi työhuone-studio luovan alan keskittymässä ja hän valmistaa korujaan liikkeisiin ympäriIslantia ja ylläpitää omaa verkkokauppaa.
Viileää pohjoista designia
Korut ovat kautta aikojen viestineet asioita tai ominaisuuksia korunkantajasta muille ihmisille, kuten vihkisormus sitoutumista ja vaikkapa ristikoru uskoa. Korujen voidaan ajatella sisältävän myös taikuutta, kuten vaikkapa Taru Sormusten Herrasta –kirjoissa. Koru tuo kantajalleen usein muistoja ja tunteita. Ása pitää ajatuksesta, että koru on myös vaikkapa voiman ja rohkeuden tuoja.
Korusuunnittelu tapahtuu käsin piirtämällä tai tekemällä korun muotoja suoraan hopeaan. Välillä Ása jättää aihion ns. lepäämään ja jatkaa uusilla näkemyksillä myöhemmin. Suunnittelu jatkuu tietokoneella.
Ásan päämateriaali on rodinoitu sterling hopea. Hän suunnittelee pohjoismaisen yksinkertaisia ja tyylikkäitä koruja naisille.
“Pidän naisellisista koruista, joiden muotokieli on eleetöntä ja kaunista, ja jotka tuntuvat hyvältä päällä. Teen myös uniikkeja koruja. Jotkut näistä uniikeista koruista päätyvät sarjatuotantoon pienen kehittelyn jälkeen.”
Etukäteen on vaikeaa tietää, mikä koru tai mallisto myy hyvin ja mikä ei. Korumallisto nimeltä Forget Me Not, jonka Åsa suunnitteli jo vuonna 2001 on edelleen yksi suosituimmista mallistoista.
Pieni maa, paljon seppiä
Islannissa ei ole isoja Kalevala korun, Saurumin tai Kultakeskuksen kaltaisia toimijoita, vaan paljon yksittäisiä kultaseppiä ja pieniä kultasepän liikkeitä. Useimmilla kultasepillä on työhuonepaja ja sen yhteydessä oma kauppa.
Reykjavikissa asuu 126 000 asukasta, suurkaupunkialueella lasketaan asuvan n. 220 000 ihmistä. Asukasmäärään nähden kaupungissa on todella paljon kultasepänliikkeitä.
Islannissa vain muutama jatkaa opiskeluaan muotoiluun. Pitkän aikaa korut olivat Ásan mukaan hyvin samantyylisiä joka puolella Islantia. Viimeisen 10-20:n vuoden aikana on onneksi tapahtunut muutosta parempaan. Tänä päivänä nuoret suunnittelijat tuntuvat ymmärtävän
hyvin, että oma persoonallinen näkemys laadukas muotoilu ja erottautuminen on erittäin tärkeää korusuunnittelussa.
Haaveita ja uusia tuulia
Ása kertoo rakastavansa muotoilua, käsityötä ja koko koruteollisuuden alaa. Hän toivoo tulevaisuudessakin voivansa jatkaa työskentelyä niin uniikkikorujen kuin korusarjojenkin parissa, sekä tehdä tuotekehittelyä ja valmistustyötä.
Viimeiset vuodet yrittäjän työnkuvaan on kuulunut myös markkinointi- ja liiketoimintasuunnitelmien tekemistä. Tästä innostuneena Ása aloitti projektihallinnan opinnot Akurevrin yliopistossa syksyllä 2019.
Ása pitää yhteistyöprojekteista ja tiimityöstä. Useimmiten korusuunnittelijat toteuttavat suunnitelmiaan yksin, mutta Ása uskoo, että yhteisöllisyys ja yhteistyö myös korusuunnittelussa on nousussa.
Teksti: Julia Weckman Kuvat: Ása Iceland
Juttu julkaistu marraskuun 2019 Kello & Kulta -lehdessä.