Ylen Puoli seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen sai vuosia sitten kellokuumeen ja on tartuttanut sitä muihinkin.
Mikko Kekäläinen laskee aikaa ennen ja jälkeen kelloharrastuksen heräämisen. Kelloinnostus lähti liikkeelle, kun Kekäläinen oli kaveriporukalla ostamassa ulkomaille muuttavalle ystävälle kelloa läksiäislahjaksi. Siihen asti hän oli ajatellut, että rannekellot olivat aika tarpeettomia, sillä ajan pystyi katsomaan kännykästäkin.
”Espoolaisen kelloliikkeen myyjä kysyi: Kvartsikello vai mekaaninen? Kysyin, että mikä ero niillä on”, Kekäläinen hymyilee. Sillä kerralla mukaan tarttui lahjaksi kvartsikello, mutta episodi herätti kiinnostuksen, joka on edennyt kellokuumeeksi vuosien saatossa. Kevään 2020 aikana mediassa on puhuttu tartuntaketju-termistä, Mikko Kekäläinen sanoo itse olevansa kellokuumeessaan osa sellaista ja tartunta on edennyt häneltä useampiin kavereihin ja veljeenkin.
MERKITYKSELLISET KELLOT
Juuri nyt Kekäläisen kellokuume on ottanut kierroksia. Haastatteluunkin hän tuli kelloliikkeen kautta. Kädessään hänellä on tyylikäs brittiläinen kello, jossa on sveitsiläinen koneisto. Näyttävä ranneke herättää huomion.
”Sain tämän kellon lahjaksi isoveljeltäni. Hän osti tämän sukelluskellon wnsin itselleen ja sen jälkeen minullekin. Tämä on tosi rakas. Ranneke on myös isoveljeltä. Se on tehty juuri minulle lahtelaisen firman toimesta baseballräpylästä. Se on aika näkyvä, mutta pidän tästä yhdistelmästä paljon.”
Kellon tarinalla ja henkilökohtaisuudella on selvästi merkitys Kekäläiselle.
”Kykenen kyllä kehittämään tarinan kellon ympärille tarvittaessa, jokaisella kellollahan joku tarina on! Vuosia sitten oli opinnot jääneet roikkumaan. Päätin, että teen ne valmiiksi ja palkitsen itseni haaveilemallani kellolla. Suoritin kursseja ja rahaakin säästyi. Sitten samainen kello tuli kelloharrastajien foorumiin myyntiin hyvällä hinnalla. Piti rukata suunnitelmaa. Mietin, että eihän ne opiskelut elämässä se tärkein asia ole, kello pitää saada nyt heti!”, Kekäläinen kertoo pilke silmäkulmassa.
EI PELKKÄÄ AIKAA
Kekäläisen kellomaku on suuntautunut laadukkaisiin mekaanisiin sveitsiläisiin kelloihin, mutta ei kuitenkaan tunnetuimpiin malleihin. Pelkkä ajannäyttäjä kello tuskin on kenellekään kelloharrastajalle.
”Kellojen visuaalisuus ja ulkonäkö kiinnostaa, toki tekniikkakin. Jos kyse olisi vain ajasta niin sen voisi katsoa mistä vaan, vaikka sitten kännykästä.”
Monille kyse on statuksesta, sijoituksesta, tai siitä mitä kello viestii kantajastaan.
KELLO KORISTAUTUMISEN VÄLINEENÄ
Mikko Kekäläinen on ollut Yle:n Puoli seitsemän -ohjelman juontajana
kymmenisen vuotta. Kollegana toimii Susanna Laine. Kun Laine saa runsaasti kyselyjä ja palautetta vaatteistaan, Kekäläinen saa, toki hieman maltillisemmin, kyselyjä kulloinkin kädessä olevasta kellosta. Yleensä kyselyjä tulee enemmän silloin kun kädessä on huomiota herättävä kello.
”Kellot tuntuu olevan sellainen asia, mistä miehet voivat kysellä huoletta.
Tekniset asiat on miehille hyvä tekosyy, vaikka ihan harakoitten hommaahan tämä kellohulluus on, jos käsi sydämellä puhutaan. Minusta tässä on hyvin paljon koristautumisesta kyse, eikä siinä ole mitään vikaa!”
Kelloharrastusta on takana hieman alle 10 vuotta, mutta flippaaminen on
vielä kokematta. Seuraava kello on jo kiikarissa, mutta itselle tärkeästä kellosta pitäisi luopua, jos uutta aikoo hankkia.
”Olen flippauksen kynnyksellä. Jotta voi toteuttaa hulluuttaan niin pitää luopua jostain. En vain ehkä pysty luopumaan itselle rakkaasta kellosta. Toisaalta, pitäisihän se flippaus saada hoidettua, niin tietää miltä se tuntuu.”
AIKA JA LÄSNÄOLON TAITO
Ajan käsite kiinnostaa Kekäläistä paljon ja hän nimeää itsensä myös kotitarvetähtitieteilijäksi. Hän on aina ajoissa (paitsi kun vie lasta päiväkotiin) ja suhtautuu myöhästyjiin aavistuksen nihkeästi. Tv-työ asettaa usein kiireellisiä aikatauluja ja deadlineja, mutta hän koittaa keskittyä myös rauhoittumiseen, pysähtymiseen ja vain olemiseen.
”Aamut on jotenkin tässä elämänvaiheessa tosi haastavia. Kun lapset pitää
saada puettua, ruokittua ja pihalle ennen kouluja ja töitä. Silloin aika ei ole
ystäväni, huomaan että aika tuntuu loppuvan joka aamu aivan kesken.”
Kahden viikon pituinen Nenäpäivän reissu Keniassa helmikuussa antoi Kekäläiselle oivalluksia muun ohella myös ajasta.
”Meillä täällä pohjolassa on elämänpuitteet kunnossa, on tarpeeksi ruokaa,
puhdasta vettä, terveydenhoitoa ja kaikki on kunnossa. Mutta meillä ei ole aikaa. Kenialaisilla taas on aikaa, mutta niitä elämän tärkeitä perusasioita ei välttämättä ole. Peltotöiden jälkeen istutaan yhdessä rupattelemassa tekemässä… ei-mitään. Ensin se tekemättömyys tuntui oudolta, mutta sitten
ajattelin, että heillä on jotain, minkä me olemme menettäneet. Meillä pitää olla tehokas ja hyödyksi koko ajan. On se aikakin vaan niin kovin arvokasta.”
Koska verkko ei reissussa juuri toiminut, ei auttanut näpräillä puhelinta.
”Sitten puhuttiin paljon ihmisten kanssa. Oltiin läsnä ja vietettiin sitä tärkeintä yhdessäolon aikaa. Ja juuri kun sanoin, että aamut on omassa elämäntilanteessa juuri nyt pahinta, niin sehän on aikaa rakkaimpieni kanssa. Kyllä tässä jatkuvan kiireen ajatusmallissa on joku asia
ihan pielessä!”
Kun puhutaan tulevaisuudesta, elämästä kymmenen vuoden päästä, Kekäläinen ei kauaa mieti.
”No varmaan olen taas tulossa jostain kellokaupasta.”
Työstään tv-toimittajana hän nauttii todella paljon ja toivoo olevansa edelleen samantyyppisessä työssä. Ruututyöhön hän ajautui radiotöiden kautta ja ajopuuteoriaa voi jatkaa vastakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että nauttii siitä mitä tekee.
”Haluan edelleen tehdä kiinnostavaa työtä, nauraa joka päivä, ja harrastaa
kelloja.”
Teksti ja kuvat: Julia Weckman. Juttu julkaistu toukokuun 2020 Kello & Kulta -lehdessä.