Kai J. Rantasella on sana hallussa. Hänellä on myös intohimo. Se on kulta. ”Suurin syyllinen omaan kullankaivajan uraani on Stalin.”
Kun Kotkassa syntyneen ja kasvaneen Kai J. Rantasen lukiokaverit hakivat lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen, Rantanen laittoi hakupaperit Huippuvuorille Store Norske Spitsbergen A/S:n hiilikaivokseen.
”Stalin oli joskus sanonut, että kaikki kirjailijat pitäisi laittaa kaivokseen – ja kyllähän se niitä kaivoksiin lähettikin. Ajattelin, että homma toimisi myös päinvastoin: jos menisin kaivokseen, ehkä minusta tulisi joskus kirjailija.”
Kuva: Juha Kauppinen
Työpaikka ei kuitenkaan kouluruotsilla avautunut ja piti keksiä jotain muuta. Rantanen suuntasi Lähi-Itään, ja vietti välivuoden kibbutsilla appelsiineja poimien ja Egyptissä liftaten. Suunnitelmissa oli myös työt Jäämeren kalatehtailla, mutta yhden liftikyydin pysähdyttyä Inarin kirkonkylällä muutti kaiken.
KOHTI KULLAN KIMALLUSTA
Rantanen näki Inarin Hopean liikkeessä ensimmäisen kerran elämässään aitoja kultahippuja Lemmenjoelta ja ne lumosivat miehen.
”Liftasin Lemmenjoelle risoissa farkuissa ja kysyin Njurgalahdessa vanhalta kullankaivajalegendalta rengin paikkaa. Sanoi, ettei ota, mutta lupasi kirjoittaa suosituskirjeen kaljapulloa vastaan. Ostin kaljan ja se kirjoitti paperiin: Suosittelen. Antti Jomppanen.”
Paperilappu taskussa Rantanen kulki jokiveneellä Lemmenjokea ylös välillä eksyillen, mutta löysi 12 kilometrin päästä pienen kultakämpän ja koputti oveen puolenyön aikaan. Rantanen esittäytyi ja näytti suosituskirjeen.
”Pikkupäissään ollut vanha kullankaivaja sanoi, ettei osaa ihan varmasti sanoa töistä, mutta käski tulla kämppään. Parin viikon päästä se sanoi, että no voithan sinä vaikka jäädäkin.”
Työ jatkui renkinä kolme kesää, jonka jälkeen Rantanen pääsi itselliseksi kullankaivajaksi ja sai tutun kaivuualueen omaksi valtauksekseen. Välillä Rantanen liftasi maailman eri kolkkiin etsien kullankaivuuhommia, mm. Kiinan ja Indonesian läpi Australiaan, jossa toimi jonkun aikaa renkinä imurikullankaivussa Blue Mountainsilla. Sieltä matka jatkui rengiksi eräälle norjalaiselle kaivajalle Lightning Ridgen opaalikaivoksille. Ahkeran reissailun ja keikkahommien jälkeen Rantanen palasi takaisin Lemmenjoelle.
LAPIN KULTAHIPUT
”Aito, Lapin jokisorasta kaivettu kultahippu on mielettömän kaunis – arvoituksellisen himmeästi hohtava luonnon taideteos”, kuvailee Rantanen. Kokemus kultahipun löytämisestä on ainutlaatuinen, ohikiitävä onnenhetki. Lapin kultahiput ovat taideteoksia sellaisinaan, ja niitä pyritään koruksi valmistettaessa työstämään mahdollisimman vähän. Rantanen mainitsee lahtelaisen kultaseppä Aarne Alhosen, joka on ollut pioneeri kehittäessään Lapin kultahippujen käsittelymenetelmiä Lemmenjoen kultaa-korusarjaansa varten jo 1980-luvulla. Lapin kultahipuille on ostajia ympäri maailmaa, mutta Rantanen arvelee, että valtaosa on myyty Suomeen.
”Harvoin tulee kuvattua itse löydettyjä kultahippuja”, Rantanen kommentoi.
”Iso osa kullankaivajista ei myy kaivamaansa kultaa lainkaan eteenpäin. Osa kullasta jalostetaan matkamuistoiksi ja koruiksi ja myydään suoraan matkailijoille. Koneellista kullankaivua harjoittavat ammattikullankaivajat myyvät merkittävän osan tuotannostaan liiketoimintansa kulujen kattamiseksi. Myyntiä voi olla Suomessa ja ulkomailla toimiville kultatukuille ja suomalaisille kultasepille.”
”Parhaiten suhteellisen arvokkaita kultahippuja saa myytyä paikan päällä Lapin kultapuroilla. Silloin ihminen ostaa samalla osan kullankaivumiljöötä ja hetken kullankaivajalegendan elämää – kappaleen Lapin kultaperinnettä.”
Suomen Lapissa maaperästä tuotetaan ns. placer eli huuhdontakultaa 25 – 40 kg vuodessa. Kaivosteollisuuden määriin verrattuna se on hyvin pieni määrä, mutta kullanhuuhdonta-alueen aluetaloudessa merkittävä. Valtaosa kaivetusta kullasta on fraktiokooltaan hienoa, eli kullankaivajien ammattislangilla hienokultaa tai kultahiekkaa. Kultahiekka menee ammattikullankaivajilla pääsääntöisesti sulatukseen. Paikasta riippuen n. 15–25 % saadusta kullasta on hippukultaa, eli kooltaan suunnilleen yli 0,1 -grammaista. Hippukulta on hinnaltaan 3–5 kertaa arvokkaampaa kuin periaatteessa maailmanmarkkinahinnalla myytävä kultahiekka.
Kultahipun hintaan vaikuttaa hipun ulkonäkö, paino ja hipun löytymiseen ja harvinaisuuteen liittyvä tarina. Lapin kultahipuille on tyypillistä hyvin korkea kultapitoisuus ja tietyntyyppinen ulkonäkö. Rakenne ja sen pinnanmuodot kertovat tarinaa aina kallioperässä olleesta emäsuonesta, maamassojen mukana rapautumisesta sekä mannerjään ja varsinkin jäätikön sulamisvesien mukana kulkeutumisesta. Kullankaivajan ansaintalogiikasta Rantanen mainitsee:
”Periaatteessa kultahiekka tuo kullankaivajan pöytään leivän ja voin. Hippukullan arvonlisällä voi oikein markkinoituna saada leivän päälle lauantaimakkaraa.”
EETTISYYS JA EKOLOGISUUS
Lapin huuhdontakulta rikastetaan kultapurojen maaperästä vain virtaavaa vettä ja painovoimaa käyttäen. Toiminta on pienimuotoista, eikä räjähdysaineita, raskasta kalliolouhintaa, syanidia, elohopeaa tai mitään muitakaan haitallisia kemikaaleja tai tuotantotapoja käytetä. Kun kultaesiintymä on kaivettu, kaivujäljet maisemoidaan ja ympäristö ennallistetaan. Kultaa on Suomen Lapista kaivettu vuodesta 1869 lähtien eli 150 vuoden ajan. Lapin kultahistoria ja nykyinen kaivutoiminta on aina ollut viranomaisten kontrolloimaa, eikä siihen liity Rantasen mukaan epäeettisiä tai ikäviä tapahtumia.
”Lapin kulta on ekologisesti, eettisesti ja joskus jopa esteettisesti tuotettua luomukultaa. Lapin kullankaivajat ovatkin ylpeitä perinteistään, valveutuneesta toiminnastaan ja hienoista, ympäristöä kunnioittaen kaivetuista kultahipuistaan!”
jonka pituus on noin 27mm. Kuva Taigakoru.
Eettisyyden varmistamiseksi Lapin Kullankaivajain Liitto osallistui yhteistyökumppanina Green Gold Lapland -hankkeeseen, jossa tähdättiin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti tuotetun Lapin kullan sertifiointiin ja brändäämiseen. Samalla luotiin yhteistyöverkosto puhtaan lappilaisen kullan tuottamiseen, jakeluun ja myymiseen. Hanke pyrki lisäämään asiakkaiden ja matkailijoiden tietoisuutta Lapin kullan alkuperästä, kullankaivukulttuurista ja sen ainutlaatuisuudesta. Hankkeen hallinnoijana toimi Team Deadwood ry ja hankepartnereina yritysryhmähankkeessa olivat Tankavaaran Kultakylä Oy, Taigakoru Oy sekä Paarma Desing. Lapin Kullankaivajain Liiton lisäksi yhteistyökumppaneina toimivat saksalainen jalometalliyritys Schiefer & Co. ja Tmi Kasper von Wuthenau.
Hankkeen lopputuloksena kehitettiin Sertifioitu Lapin kulta-ohjelma, joka takaa, että kulta on tuotettu ekologisesti ja eettisesti Suomen Lapissa. Hankkeen päätteeksi ensimmäiset 14 Lapin kullankaivajaa koulutettiin sertifioiduiksi kullankaivajiksi. Sertifioitu kullankaivaja sitoutuu toiminnassaan noudattamaan kaivos- ja ympäristölainsäädäntöä sekä valvovien viranomaisten antamia määräyksiä ja ohjeita. Lisäksi hän pyrkii toteuttamaan Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n lait ylittäviä kaivuohjeita ja kehittämään toimintaa koko ajan ympäristöystävällisemmäksi. Varsinkin Keski-Euroopassa on kasvavaa kysyntää tällaiselle loppuasiakkaalle saakka jäljitettävälle ja sertifioidulle korujen raaka-aineelle, jonka ostaja voi olla täysin varma siitä, että kultaerä on todellakin tuotettu niin kuin on sovittu
ja luvattu.
Teksti: Julia Weckman Kuvat: Juha Kauppinen ja Kai J. Rantanen
Teksti on julkaistu toukokuun 2019 Kello & Kulta -lehdessä.