Kello & Kulta -lehti ehti matkailla ja tavata kultaseppiä Sveitsin suunnalla.
Zurichin lentokentältä ajaa nopeasti itään, St.Gallenin pikkukaupunkiin. Sveitsissä välimatkat ovat lyhyitä. Puolen tunnin ajomatkan päässä St.Gallenista on jo Itävalta ja vaikkapa Lichtenstein. Laaksossa sijaitseva pittoreski St.Gallenin kaupunki on saanut alkunsa jo vuonna 612, jolloin irlantilainen munkki Gallus asettui asumaan alueelle. Sata vuotta myöhemmin, v. 720 perustettiin luostari, jonka ympärille kaupunki alkoi rakentua. Aikanaan alue tunnettiin tekstiilialan ja tekstiiliteollisuuden keskuksena. Alueella valmistettiin laadukasta pellavaa ja puuvillatuotteita. Kehruukoneiden saaminen St.Galleniin 1800-luvun lopulla nosti sen maailmankartalle. Jopa puolet maailman tekstiilituotannosta sijoittui Sveitsiin juuri tälle alueelle.
Nykyisin tekstiiliteollisuus on pientä ja keskittyy korkeatasoisten designtuotteiden valmistamiseen. Menneisyys tulee kuitenkin vastaan joka paikassa. Tekstiiliteollisuuteen liittyviä vanhoja rakennuksia ja tehtaita on paljon, ja niitä on onneksi myös säilytetty. Osa toimii nykyisin loft-henkisinä koteina, liiketiloina ja ravintoloina. St.Gallen on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.
Yliopiston lisäksi St.Gallenista löytyy myös kultaseppäkoulu. Käsityöläisyydellä on vahvat perinteet. Kulttuurikaupungissa on tällä hetkellä n. 75 000 asukasta ja yli 20 kultasepänliikettä, jossa kultaseppäyrittäjä tekee omia mallistoja tai uniikkikoruja. Se tuntuu paljolta, St.Gallen kun on väkiluvultaan Joensuun kokoinen kaupunki. Koulusta valmistuttuaan kultasepät perustavat usein liikkeen, koska muita työpaikkoja ei alueella ole juurikaan tarjolla. St.Gallenissa kaikilla kultasepillä on omat pajat ja kaupat, yhteispajoja tai yhteisöllisiä putiikkeja ei ole.
Kultaseppämuotoilija Sara Iseli opiskeli St.Gallenin kultaseppäkoulussa vuosina 1988-1992 ja työskenteli valmistuttuaan ensin kotonaan, jossa hänellä oli paja. Korujaan hän esitteli ja myi messuilla ja näyttelyissä. Kun Sara avasi oman kauppansa Schmiedgasselle St.Galleniin n. 3,5 vuotta sitten, hänellä oli jo hyvä ja runsas asiakaskunta. Oli turvallista lähteä tekemään kauppaa omilla korumallistoilla ja omalla hyväksi havaitulla tyylillä. Hän myy pääasiassa koruja mallistoistaan, mutta joskus asiakkaat tilaavat myös uniikkikoruja. Eniten hän myy arkija juhlakäyttöön sopivia sormuksia. ”Oma vahva tyyli on elinehto, sillä St.Gallenissa on niin paljon kultasepänliikkeitä.” Kilpailua siis on, mutta Sara näkee oman tilanteensa positiivisena. Asiakkaita riittää haasteista huolimatta. Sara käyttää materiaalina pääasiassa kultaa. Nykyisin asiakkaat ovat ympäristötietoisempia ja haluavat ekologisempia materiaaleja, joten käytössä on myös kierrätettyä kultaa. Erikoisuutena on hiiltä ja pronssia sisältävä musta sekoitemateriaali. Saralla on myös hammasteknikkojenkin käyttämää keraamista materiaalia, josta hän muotoilee esim. sormuksia. Ensimmäinen oma korumalli oli neliömäinen sormus, joka hänellä on edelleen tuotannossa.
St.Gallenissa pidetään käytännöllisistä koruista ja eleettömästä korutyylistä. Korut saavat myös maksaa, täällä arvostetaan laatua. Suurkaupunki Zurichissä korutyyli on enemmän näyttävä. Siellä asiakkaat pitävät blinblingistä, mutta samaan aikaan korut saattavat Saran mukaan olla halvempia ja huonolaatuisempiakin. Saralla on sopimus matkaoppaiden kanssa, ja oppaat johdattavat turistit käymään hänen liikkeessään. Käsityönä tehtävät korut ovat kuitenkin aika kalliita, joten Sara on kehitellyt edullisempia tuotteita, kuten rannekorun St. Gallenin pitsistä, johon hän kiinnittää helmiä tai korukiviä.
Sara Iseli saa inspiraationsa muotoiluun luonnosta ja joskus myös asiakkailtaan, kun he tulevat tilaamaan uniikkia korua ja antavat tekijälle vapaat kädet. Sara käy myös mm. Inhorgentan koru- ja kellomessuilla Munchenissä tutustumassa alan trendeihin. Sara pitää työstään ja näkee tulevaisuuden positiivisena. Asiakkaita riittää ja hän kehittää omia uusia korumallejaan. Asiakkaat ovat kiinnostuneita koruista ja he ovat valmiita ostamaan ja investoimaan koruihin. Saran yrityksellä on nettisivut, mutta ei verkkokauppaa. ”Edullisimmille koruille se voisi ehkä toimiakin”, Sara arvelee. Hänen mielestään arvokoruja ei osteta verkosta vaan edelleen halutaan henkilökohtainen yhteys asiakkaan ja kultasepän välille.
Teksti ja kuvat: Julia Weckman
Lue koko juttu Kello & Kulta -lehdestä!