Metallien eri sävyt ja laadut saattavat hämmentää sekä alan tekijää että kuluttajaa.
Kansainvälistyminen ja vapaat markkinat on tuonut valinnanvaraa myös jalometallien sävyihin. Perinteisen ”suomalaisen” keltakullan rinnalle on tullut useita uusia sävyvaihtoehtoja ja tämä tuo uutta huomioitavaa, kun asiakkaalle suunnitellaan vaikkapa sormusta vanhan sormuksen viereen.
Moni kokeneempi kultaseppä on valveutunut ja osaa metallurgiansa niin, että osaa valita oikean raaka-aineen työhön kuin työhön. Mutta joukossamme on myös uusia kultaseppiä, joille pieni katsaus tähän maailmaan voi olla hyödyllistä.
ENNEN SEOSTETTIIN ITSE
Ennen vanhaan sepät seostivat itse raaka-aineensa. Erilaisia värisävyjä käytettiin hyvin niukasti ja periaatteessa
käytössä oli vakioväriset 14 K ja 18 K keltakulta- ja valkokultaseokset sekä platina. Muissa maissa värisävy saattoi vaihdella ja esimerkiksi Venäjällä on käytetty vakiona meidän vakioväriimme nähden hieman punaisempaa kultasävyä. Keski-Euroopassa suositaan taas vaaleampaa, keltaisempaa sävyä.
Uuden ajan ja kansainvälistymisen myötä markkinoille on tullut paljon uusia värisävyjä, jotka houkuttavat uusiin kokeiluihin. Yksittäisessä korussa väri ei ole ongelma, mutta heti kun pitää yhdistää esimerkiksi kaksi sormusta vierekkäin värisävystä tuleekin tärkeä. Asia, joka on syytä tiedostaa jo korua suunniteltaessa ja varmistettava, että tarvittavaa värisävyä on saatavilla.
KANSAINVÄLISET MARKKINAT TUOVAT UUSIA TUOTTEITA
Eri maissa käytettyjen kullan vakiosävyt vaihtelevat keskenään. Näin ollen esimerkiksi Saksasta ostettu sormus on usein sävyltään vaaleamman keltainen kuin meillä. Kun tällaiselle sormukselle tilataan pari, on huomioitava, että hankkii samanväristä kultaseosta, jotta ne sointuvat yhteen sormessa. Ongelma voi muodostua siinä, että eri materiaalintoimittajilla on eri nimityksiä tuotteilleen. Tätä välttääkseen on aina syytä perehtyä materiaalitoimittajan tuoteselosteeseen, mistä käy ilmi materiaalin seossuhteet ja käyttötarkoitus. Tällä tiedolla voi sitten vertailla eri toimittajien materiaaleja ja varmistua saavansa oikeaa materiaalia tulevaan työhön.
Materiaalin käyttötarkoitus on myös tärkeää tiedostaa. Käytetäänkö valmistuksessa käsityötä, valua vaan koneellista työstöä? Pienet vaihtelevuudet seosmetallien suhteissa vaikuttavat yllättävän paljon metallien ominaisuuksiin ja näin ollen väärä seos väärään työhön voi aiheuttaa yllättäviä ongelmia, jos ei asiaa tiedosta. Jos on kiinnostusta kokeilla ja kehittää omia variaatioita, löytyy tietoa eri seoksista ja niiden ominaisuuksista vanhoista alan oppi- ja käsikirjoista runsaasti. Onneksi tavarantoimittajilta tulee nykyään tarkat tuoteselostukset, kun ostaa valmista materiaalia eikä tarvitse arvuutella koostumusta. Ei muuta kuin laboroimaan metallien ihmeellisessä maailmassa!
Jutun lähteinä ovat olleet mm. Kim Raiskinen, K.A. Rasmussen, NSG sekä Heimerle + Meule.
Kuvat: Unsplash