Jonkun mielestä Saksan panos kellokulttuuriin on käkikello. Väärin, vaikka kukkukello hauska onkin.
Saksa on yksi maailman merkittävistä kellomaista. Varsinkin, kun saksalainen insinööri- ja käsityötaito kohtaavat sveitsiläisten kello-osaamisen, syntyy hedelmällistä yhteistyötä.
Yli 80 miljoonan asukkaan Saksa on iso markkina-alue, jossa kellokulttuuri on voimissaan. Kaiken hintaisille kelloille löytyy ostajia. Saksassa toimii noin 80 kellobrändiä, joukossa myös aivan maailman huippua. Kellojen valmistusta on eri puolilla Saksaa, mutta erityisesti on mainittava pieni kaupunki Saksin osavaltiossa lähellä Dresdeniä ja Tsekin rajaa. Saksan merkittävin laatukellojen keskus on nimeltään Glashütte.
KAKSI KELLOKESKUSTA
Glashüttessä toimii yksi maailman arvostetuimmista kellonvalmistajista, A. Lange & Söhne. Kun suomalaisilta kellosepiltä joitain vuosia takaperin kysyttiin heidän unelmiensa kelloa, eniten mainintoja sai juuri tuo merkki.
A. Lange & Söhne perustettiin 1845 ja se tunnettiin korkealaatuisista taskukelloistaan. Yritys jatkoi toimintaansa aina toisen maailmansodan loppuun. Itä-Saksan aikaan glashütteläiset kelloyritykset sosialisoitiin. Vasta rautaesiripun purkamisen jälkeen 1991 A. Lange & Söhne heräsi uudelleen henkiin omana brändinä. Lange on nykyisin osa sveitsiläistä Richemont-konsernia, johon kuuluu sellaisia kellojen huippubrändejä kuten Vacheron Constantin, Jaeger-LeCoultre, Cartier ja IWC. Suomessakin myynnissä olevia glashütteläisiä kellomerkkejä ovat Bauhaus-estetiikasta ammentava NOMOS Glashütte ja perinteisempi Glashütte Original. Vähemmän tunnettuja ovat UNION Glashütte, Bruno Söhnle, Moritz Grossman, Tutima ja Mühle-Glashütte sekä ison kello- ja kultaketjun, WEMPEN, omalla nimellä tehdyt kellot.
Toinen merkittävä keskus, niin kello- kuin koruvalmistuksen kannalta on Pforzheimin kaupunki lähiympäristöineen lounaisessa Saksassa, Baden-Würtenbergin osavaltiossa. Kaupungissa on myös kelloseppäkoulu. Pforzheimissa tehtyjä kelloja ovat muun muassa Aristo, Archimede, Limes, Circula sekä ehkä tunnetuimpina tai ainakin perinteikkäimpinä Laco ja Stowa. Kumpikin tunnetaan erityisesti lentäjäkelloistaan (fliegeruhren) ja nyttemmin niiden uusversoista. Lacolla oli vielä jokunen vuosi sitten mallistossaan laivastohenkinen Helsinki-malli.
MONIPUOLISTA TARJONTAA
Suomessa ehkä tunnetuin saksalainen kellomerkki on Junghans, joka takavuosikymmeninä teki seinä- ja herätyskelloja. Junghans on yksi Saksan suurimmista kellonvalmistajista. Sen tuotannossa erityisen kiinnostavia rannekelloja ovat 1950-luvulla Max Billin suunnittelemien kellojen nykyversiot.
Laadukkaita saksalaismerkkejä on useita, kuten Sinn, Hanhart, Damasko, UTS sekä joukko käsityöläisyyteen nojaavia tekijöitä, esimerkiksi Jochen Benzinger, Jörg Schauer ja Christin Klings. Osa saksalaista laatubrändeistä tekee kellonsa Sveitsissä, kuten Chronoswiss ja Montblanc.
Laatumerkiksi lasketaan myös vuonna 2001 perustettu yksiviisarisia (einzeiger) mekaanisia kelloja valmistava MeisterSinger. Se on tehnyt myös pieniä erikoissarjoja, jotka on omistettu eri kaupungeille. Myös Helsingillä on oma MeisterSingerin City Editioninsa, jonka kellotaulun takapuolella lukee ”Valkoisen tuomiokirkon kaupunki”.
Saksalaisia kellomerkkejä ovat myös esimerkiksi Schaumburg, Nivrel, Junkers, Zeppelin, Dugena, Marcello C, Elysee ja Slow sekä moderneihin yksiviisarisiin ja 24-tunnin näyttöihin erikoistunut Botta Design.
Kellomerkkien evoluutioon kuuluu katoaminen markkinoilta ja syntyminen uudestaan perinteeseen nojaavana uusbrändinä. Niin myös Saksassa. Yksi tällainen oli perinteikäs monialayritys Askania, joka teki kellojen lisäksi myös muun muassa elokuvakameroita. Firman taru loppui 1970-luvun alussa, mutta se herätettiin uudelleen kellomerkkinä henkiin 2004.
Askania on leimallisesti berliiniläinen kellobrändi, joka monien muiden brändien tapaan käyttää mallistossaan sekä japanilaisia että sveitsiläisiä koneistoja. Askanian Flagship-myymälä ja näyttelytila sijaitsee Berliinissä turistien suosimassa sisäpihakompleksi Hackesche Höfissä.
Teksti: Olli Seppälä Kuvat: valmistajat