Kello & Kulta -lehti haluaa nostaa esiin uusia ja tuoreita kello- ja kulta-alalle tulleita tekijöitä. Keväällä 2020 kävimme tutustumassa Juho Heikkilään Fiskarsissa.
Juho Heikkilä etsii kauneutta arkisissa esineissä ja löytää niissä inspiraation muotoiluun. Heikkilä on opiskellut Tyrvään käsi- ja taideteollisuusopppilaitoksessa Sastamalassa, jonka jälkeen hän suoritti saman katon alla SASKY koulutusyhtymän järjestämän kultasepän ammattitutkinnon.
“Esineen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen kaunis. Saatan katsoa kerällänukkuvaa kissaa ja pohtia kaarta, jonka sen selkä tekee. Havaittu muoto saattaa siirtyä myöhemmin koruun.”
“Minua inspiroi ehkä eniten perinteinen käsityötaito ja sen jalostaminen. Haluan vaalia kultasepän ammatin perinteitä samalla kehittäen omaa taitoani. Kasvu ei lopu ikinä. Jos kohtaan haasteen, etsin sille ratkaisun. Tosin tämä asia kuuluu kultasepän ammattiin, kaikki alalla ratkovat ongelmia jossain muodossa,” Juho kertoo.
“Kaksi materiaalia, mistä olen kauan haaveillut tekeväni jotain, on titaani ja teräs. En ole ehtinyt toteuttaa haavetta vielä materiaalien vaatiessa sellaista konekantaa, mitä minulla ei vielä ole”.
“Periaatteessa kaikki uudet materiaalit kiinnostavat minua. Välillä se materiaali, mikä osuu käteen on se paras työstettävä. Välillä se jokin tulee vastaan ja ikään kuin kertoo, mitä sille kuuluisi tehdä. Olen käyttänyt esimerkiksi kultafasaanin sulkia korvakoruissa. Löysin sulat ja päätin käyttää niitä, lopputulos oli miellyttävä.”
Tällä hetkellä Fiskarsin kylässä asuva Heikkilä työstää eniten jalometalleja jalokivien kanssa. Hän työskentelee juuri nyt paikallisessa kultasepän pajassa, tulevaisuudelle haaveena on yrittäjyys jossain muodossa.
YRITTÄJYYS SOPISI HYVIN
Heikkilä kokee, että asiakaskunta Suomessa saattaa olla rajallinen, koska maassamme on monta koruntekijää.
“Tekijän on oltava poikkeuksellinen, jotta menestyy ja pysyy pinnalla”.
Hän haluaa kuitenkin perustaa yrityksen Suomeen, jos sellainen tulee perustettua. Kauhajoelta kotoisin oleva Heikkilä ei ole vielä päättänyt mihin juurensa laskee.
“Alalla olen saanut tehdä korutaiteen parissa töitä jo jonkin aikaa. Uniikit kappaleet puhuttelevat enemmän kuin sarjatuotettu koru”.
Teksti ja kuva: Annika Männikkö