Kello on yksi pitkäikäisimmistä koneista, joita ihminen elämässään hankkii. Siksi kannattaa harkita, mitä ranteeseensa laittaa.
Rannekellon ostaminen on yleensä erityinen tapahtuma. Useimmat ostavat kellon ehkä vain muutaman kerran elämässään. Toki muotikellojen ostajat käyvät kaupoilla useammin, sillä kelloista on tullut edullisimmillaan arkisia kulutustavaroita ja tyylinmukaisia asusteita. Myös kelloharrastajat tekevät keskivertokuluttajaa useammin kauppaa aikaraudoista, toisinaan isoillakin summilla. Ohessa hyödyllisiä näkökohtia, joita varsinkin uuden kellon ostajan on hyvä tietää ja ehkä mielessään punnita. Ja ei kun rohkeasti kaupantekoon!
SELVITÄ KÄYTTÖTARKOITUS
Ensimmäiseksi on syytä selvittää itselleen mihin tarkoitukseen kelloa ostaa. Tavallisin lähtökohta lienee hankkia kello jokapäiväiseen hyötykäyttöön eli siitä katsotaan aikaa. Yleiskelloksi sopii monentyyppinen kello aina klassisesta pukukellosta (tai korukellosta) sukeltajankelloon. Miehille ja naisille on omat mallistonsa, mutta toisinaan naisia saattaa miellyttää myös miestenkellot, varsinkin jos kello ei ole liian suuri. Näyttävät ja massiiviset sukelluskellot eli daiverit ovat suosittuja, vaikka vain harva niiden ostaja harrastaa aktiivisesti sukellusta. Mutta jos harrastaa, kello on erinomaisen tärkeä hankinta.
TUNNISTA VAIKUTELMA
Kello on paitsi aikaa mittava kone, myös asuste. Se antaa vaikutelman kantajansa elämäntavasta, arvoista ja ”ajassa olemisesta”. Kellon käyttötarkoituksella on siis tahaton tai tarkoituksellinen viesti. Kultainen arvokello kertoo kantajastaan jotain muuta kuin pronssinen lentäjänkello. Vaatteiden värin mukaan hankitulla muotikellolla haluttaneen antaa tyylikäs ja huoliteltu vaikutelma. Kannattaa valita sellainen kello, josta pitää, joka istuu ranteeseen ja joka lähettää sellaisen viestin kuin itse haluaa.
MITÄ KELLO ON?
Kiinnitä huomiota kellotauluun. Onko siitä helppo lukea aika, onko viisareiden ja numeroiden (tai niitä esittävien indeksien) kontrasti riittävän suuri, että ajan näkee myös hämärässä. Pimeässä myös kellon lumeominaisuus on hyödyllinen. Monet arvostavat, että kellossa on päivyri, joka näyttää ainakin kuukauden päivät. Joillekin iloa tuottaa mahdollisuus mitata kellolla esimerkiksi sekunteja. Silloin kyseeseen tulee kronografiominaisuuksilla varustettu kello. Joskus kellon ulkomuoto tai -asu nousevat tärkeimmiksi tekijöiksi, joten käytettävyyteen ei osata kiinnittää tarpeeksi huomiota.
KELPAAKO BRÄNDI?
Kellomerkit ovat enemmän kuin vain ajankäyttökoneille annettuja myyntinimiä. Ne pyrkivät olemaan brändejä, tuote- ja elämäntapalupauksia. Jo pelkällä sanalla Rolex on miljooniin ihmisiin sähköistävä vaikutus. Rolex mainostaa tarkkaan harkituissa medioissa ja tapahtumissa pitääkseen yllä kelloon liittyvää elämäntapamielikuvaa.
Muotibrändeillä on myös omia kelloja, jotka kantavat brändin nimeä, kuten Gant, Hugo Boss ja DKNY. Muotibrändit eivät itse luonnollisesti valmista kelloja, vaan ne tulevat alihankkijoilta. Tunnettu brändi joutuu kuitenkin kiinnittämään huomiota kaikkiin sen nimen alla myytäviin tuotteisiin, joten varmoja valintoja ovat nekin.
Kelloharrastajien piirissä on tiettyä nokannyrpistelyä muotibrändien kelloja kohtaan ja siellä vannotaan ”oikeiden” kellomerkkien nimeen. Siis sellaisten valmistajien, jotka ovat keskittyneet kelloihin. Tosin muutamat tunnetut kellobrändit tekevät myös koruja sekä niin sanottuja luksusesineitä, esimerkiksi Chopard. Erikoinen esimerkki on myös Montblanc, joka on alun perin tunnettu kynistään, mutta tekee nykyisin muutakin luksusta, kuten kelloja.
RANNEKETTAKIN VOI VAIHTAA
Kelloranneke on olennainen osa kokonaisuutta. Värillä ja rannekkeen materiaalilla on vaikutusta kellon yleisilmeeseen. Jos kello muuten miellyttää, mutta ranneke ei, kello kannattaa ehkä silti ostaa, koska rannekkeen voi vaihtaa ja kellosta voi tuunata mieleisensä. Rannekkeiden hinnat vaihtelevat parista kympistä reiluun sataseen materiaalista riippuen.
Rannekemateriaaleja ovat nahka, metalli ja erilaiset kangaslaadut. Rannekkeita voi saada myös mm. alligaattorin-, poron- tai hirvennahasta, mutta myös kalannahasta. Nahka- ja metallirannekkeiden vaihtaminen sujuu helpoiten kelloliikkeessä, mutta jos rannekkeita vaihtaa tiuhaan, sen voi tehdä itsekin erityisellä työkalulla. Niin sanotut Nato-rannekkeet voi vaihtaa näppärästi itse. Niillä saa helposti vaihtelua ja uutta ilmettä kelloonsa.
KONEISTOLLA ON VÄLIÄ
Valtaosa myynnissä olevista kelloista on niin sanottuja patterikelloja eli kvartsikoneistolla varustettuja. Ne ovat varmoja valintoja, koneistot käyvät yleensä moitteettomasti ja tarkkaan. Patterin tosin joutuu vaihtamaan säännöllisesti. Ennen niin sanottua kvartsivallankumousta 1970-luvulta lähtien kellot olivat mekaanisia. Rannekellot olivat aluksi käsivetoisia, sittemmin myös automaattivetoisia – käden liike pyörittää vetopainoa, joka vetää kellon jousen. Kelloharrastajapiireissä tunnetaan kiinnostusta ennen kaikkea mekaanisiin kelloihin.
SVEITSILÄINEN VS. JAPANILAINEN
Sveitsiläisyys on merkinnyt kelloalalla pitkään samaa kuin laatu. Sveitsin kelloteollisuus haukkaa ison osan koko maailman kelloalan tuotosta. Voidakseen käyttää Swiss Made -merkintää, kellon tuotantoarvosta vähintään 60 prosentin täytyy syntyä Sveitsissä. Sveitsiläisiä koneistoja (kuten ETA, Sellita tai Soprod) on monissa muissa maissa tehtävissä tai koottavissa kelloissa, ja yleensä asia mainitaan myyntipuheessa erikseen.
Japanilaiset kellot ovat sveitsiläisten kilpailijoita, nykyisin myös laadun suhteen. Citizen, Seiko ja Orient tekevät hyviä kelloja sekä kvartsikoineistoilla että mekaanisilla koneistoilla. Monissa halvemman hintaluokan kelloissa koneisto voi olla kotoisin epämääräisemmin ilmaistuna Kaukoidästä, kuten Kiinasta, jossa monet kellot myös valmistetaan ja kootaan. Moni kellobrändi suunnitteluttaa kellonsa kotimaassaan, mutta teettää ne Kaukoidässä. Näin hinta saadaan riittävän kuluttajaystävälliseksi. Sveitsin ja Japanin lisäksi kiinnostavia ja laadukkaita kelloja valmistetaan erityisesti Saksassa.
KELLOKUOREN MATERIAALI
Kellokuori voidaan valmistaa monesta materiaalista. Muovikin on hyväksi havaittu, minkä todistaa Swatchin suosio. Pinnoitettu messinki ja ruostumaton teräs ovat tavallisia materiaaleja. Kultakellot ovat käsite sinänsä. Niitä löytyy kelta-, puna- ja valkokultaisena. Myös muita metalleja, kuten titaania ja platinaa käytetään arvokelloissa. Kellokuoren materiaalin lisäksi sen muoto on olennainen osa kelloa ja sen synnyttämää vaikutelmaa. Pyöreä on kellon ylivoimaisesti suosituin perusmuoto, mutta myös nelikulmaisia ja tynnyrin- ja tyynynmuotoisia kelloja löytyy.
MITÄ MAKSAA?
Toisia ostajia kiinnostaa ensimmäisenä kellon hinta, mutta ”paljonko se maksaa” -kysymys kannattaa tehdä viimeisenä, jos suinkin mahdollista. Ensin kannattaa selvittää minkälaista kelloa on hakemassa, ja sitten vasta kurkistaa kukkaroon ja hyväksyä sen sanelemat realiteetit.
Kellojen hinnat vaihtelevat 10 eurosta useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin (paljon kalliimpiakin hig end -tuotteita toki löytyy). Valtaosa Suomessa ostettavista kelloista sijoittunee kuitenkin haarukkaan 50 – 500 euroa, keskihinta lienee parinsadan tietämissä. Kello- ja kultaliikkeissä on toisinaan alennusmyyntejä, samoin verkkokaupoissa. Niitäkin kannattaa pitää silmällä, sillä aleprosentit voivat olla suuriakin. Silloin saattaa olla hetki toteuttaa jokin kellohaave, ja voi päästä kiinni toivekelloon merkittävästi pienemmällä summalla.
OSTATKO KIVIJALASTA VAI NETISTÄ?
Koska hinnalla on väliä, entistä useampi ostaa kellonsa myös netistä. Netti antaa mahdollisuuden vertailla hintoja ja etsiä edullista tarjousta. Myös tarjonta on lajaaa. Nettiostajien on EU:n ulkopuolelta hintoja tuijottaessaan syytä ottaa huomioon mahdollinen tullaus eli arvonlisävero ja kuljetusmaksut. Kivijalkaliike eli kelloihin erikoistunut myymälä on varma ja suositeltava valinta. Henkilökunta opastaa kellon käytössä – varsinkin jos on hankkimassa mekaanista kelloa. Liikkeen kautta hoituvat myös mahdolliset takuu- ja huoltoasiat.
Kellonostajalle hyödyllistä tietoa löytyy netistä osoitteesta: www.kelloseppaliitto.fi/kellotietoa/rannekellon-osto-opas
Teksti: Olli Seppälä Kuvat: Unsplash ja Olli Seppälä
Juttu julkaistu toukokuun 2020 Kello & Kulta -lehdessä.